Kuopijon luonto on huluppeeta vesistöö, rehevätä kasvillissuutta, mehtee ja kumpumaesemoo. Kallavesj, Puijo ja kaapunninosissa olovat lammet on tästä esmerkkijä.

Kasvia ja elläentä on jos jonniinlaesta. Metissä viihtyy monet hyvinnii harvinaeset kasvilajit ja ilives, majava, saukko tae suurperhonen ee oo mualiman kummia jos vastaan tulloovat. Linnuista on niskan piällä eteläeset lajit ja kaloesta tärkeimpänä pojastelloo tietennii ite muikku.

Kuopijossa on paljo ihan raahotettuakkii seutukuntoo, missee voep luontoimmeinen tehä vaekka minkälaesia löötöjä. Kuopijon luonnossa kulukoo hyvin sopusasti niin immeiset ku elläemettii.

Puijolla hiihetään kesät talavet

Luontoo ku on monneen makkuun, on se kuopijolaesille mielusa virkistyspaekka. Ulukoelureettiä ja –polokua on monenlaesta ja varsinnii Puijo on kesät talavet polokunesa ja latunesa huippupaekka. Siellä ee tarvihe yksinään kynttästä ku myötääsä vastaan tulloo jos jonniinlaesta kulukijoo ja suattaapa joku ryöhästä eelitekkii.

Jos kuka tykkee marjastoo eli kalastoo, niin Kuopijossa siihennii himmoon liäke löötyy. Metistä löötyy jokkaesen marjavassuun ja sienkoppaan täätettä ja muutamakkii kukkosukupolovi on suana täätteesä Kalleveen muikuista ja ahvenista.

Siä on Kuopijossa enimmäkseen hyvä, jos vuan ee ruppee ilimat renkloomaan. Ku vettä on aluveella paljo niin sehän lämpötiloja nostattelloo, eekä Kuopijossa tilastoen mukkaan vettä ripeksi sen tihheempään ku muuvallakkaan.