Jääkauden jälkiä
Viimeisimmän, niin sanotun Veiksel-jääkauden aikana koko Suomi peittyi enimmillään kaksi - kolme kilometriä paksun mannerjäätikön alle. Jääkausi alkoi noin jo noin 117 000 vuotta sitten ja päättyi Suomen kohdalla noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön sulettua. Jääkauden aikana oli vaiheita, jolloin Suomi oli kokonaan jään peitossa, ja vaiheita, jolloin se oli suurelta osin jäätön. Laajimmillaan mannerjäätikkö oli 20 000-19 000 vuotta sitten, jolloin se ulottui etelässä Berliiniin saakka. Kuopion seudulta jää poistui noin 11 500 vuotta sitten, minkä jälkeen sulamisvesistä syntyneet järvet ja meret alkoivat huuhdella mäkiemme rinteitä. Korkeimmillaan vesi oli ns. Yoldiameri-vaiheessa, jolloin ranta oli 140-150 metrin korkeudella. Yoldiameren rantaviiva löytyy vielä nykyisinkin Puijon, Neulamäen, Vanuvuoren ja muiden korkeiden mäkien rinteistä.
Liikkuva jää kulutti kallioperää ja kuljetti mukanaan irrottamiaan aineksia. Jään liikkeistä kertovat muun muassa siirtolohkareet, jotka saattoivat kulkeutua jään mukana luode-kaakkosuunnassa hyvinkin kauas. Kallioperän kohoumat jää hioi virtaviivaisiksi silokallioiksi. Rikkonaisiin kohtiin se raivasi laaksoja, joita nyt täyttävät järvet, savipellot ja suokaistaleet. Jään kulkusuunta näkyy Kuopion seudulla hyvin, sillä muun muassa monet alueen järvistä ovat luode-kaakkosuuntaisia.
Kartta: Yoldiameren rantaviiva
Linkkejä muualle:
