Ikivanhaa kalliota

Kuopion seutu on pinnanmuodoiltaan rikkonaista, vaihtelevaa vuori- ja mäkimaata. Paikalliset korkeuserot ovat varsin suuria, jopa yli 150 metriä. Kallaveden pinta on 82 metriä meren pintaa ylempänä ja korkeimmat mäet kohoavat yli 200 metriä meren pinnan yläpuolelle. Vastoin yleistä käsitystä Puijo (232 m) ei olekaan Kuopion korkein kohta, vaan se löytyy Rytkyn Oinosenmäeltä (240 m). Yli 200 metrin korkeuteen kohoaa toistakymmentä mäkeä, niiden joukossa muun muassa Suuri Neulamäki, Vanuvuori ja Kokonmäki.

Maaston suurmuodot juontavat juurensa alueen kallioperästä. Kuopion kallioperä on vanhoista kivilajeista, joilla on ikää jo yli 2500 miljoonaa vuotta. Nämä niin sanotut pohjagneissit muodostivat ikivanhoja vuoristoja, jotka kuluivat ja tasoittuivat aikojen saatossa. Pohjagneissin päälle kerrostui rapautuneesta aineksesta syntyneitä sedimenttikiviä ja maan uumenista purkautuneesta laavasta muodostuneita vulkaanisten kivien kerroksia.

Kalliomme ovat nykyisin varsin vakaita, mutta niin ei ole aina ollut. Noin 1,9 miljardia vuotta sitten kaksi mannerlaattaa törmäsi toisiinsa niin sanotun Svekofennialaisen vuorenpoimutuksen yhteydessä.  Tuolloin Svekofennialaisen mannerlaatan kivimassat vyöryivät vanhan Karelidisen laattamme päälle. Laattojen törmäyskohtaan syntyi nykyisten Alppien kaltainen poimuvuoristo, joka on aikojen saatossa kulunut pois. Vuorten tasoituttua vanhat pohjagneissit paljastuivat uudelleen ja nykyisin ne pistävät esiin Puijon, Suuren Neulamäen ja muiden Kuopion mäkien kaltaisina kupolimaisina huippuina.  Pohjagneissimäkiä reunustavat kvartsiitin ja muiden nuorempien kivilajien vyöhykkeet.

Kasvillisuuden kannalta edullisimpia ovat niin sanottujen emäksisten kivilajien vyöhykkeet, kuten Jynkän ja Korsumäen dolomiitit sekä Pitkälahden kalkkikivi. Maaperän viljavuus näkyy näillä alueilla rehevien lehtojen runsautena.