Ohjaamo Kuopion podcast

Jakson litteroitu teksti julkaistaan tähän pian.

Äänitteen kesto: 17:46

Haastattelija: Tommi Salmela, Nuorten Ohjaamo Kuopio
Haastateltava: Sari Multasuo, Nuorten Ohjaamon Opo

 

00:00:08 [Musiikkia, mainos J-P Leppäluoto puhuu, soittaa kitaralla]
Tervetuloa nuorten Ohjaamon podcastiin. Tervetuloa nuorten ohjaamon podcastiin.

00:00:11 Tommi

Tervetuloa tänne ohjaamolle navigaattoriin Kuopioon torikatu 5 ja tänään meillä on ohjaamon työntekijöitten ensimmäinen haastattelu ja meillä on vieraana meidän Ohjaamon opo Multasuon Sari tervetuloa.

00:00:33 Sari

No kiitos, kiitos paljon.

00:00:35 Tommi

Heti ensimmäisenä niinku kaikissa muissakin podcasteissa. Meillä on ollut niin sanotaan tämmöinen toteamus tai sananlasku olisi tällä kertaa jos mietit seuraavaa askelta liian kauan saat viettää koko elämäsi yksi jalalla seisten.

00:00:53 Sari

No olipa aika hauska sanan lasku ja tota toi voisi ehkä kuvastaa vähän jopa minua että pitää niin kuin uskaltaa heittäytyä.

Hyvä ja kylän sitä toivoo näissä ohjaustilanteissakin, että saisi aikaan sellaisia reaktioita, että että sitä uskaltaisi lähteä sitten ottamaan niitä askelia, niin ei jäisi sille yksi jalalle liian pitkäksi aikaa törröttämään.

00:01:18 Tommi

Juurikin näin. Nyt kun on ollaan jo kohta kesäkuussa ja kaikkia koululaisia ja kaikkia mietityttämään, että pääsisi jo kesälomalle ja niin poispäin, niin kuitenkin heitetään kyssäriin, että minkälainen pössis on Sarilla nyt kesän alussa.

00:01:38 Sari

No pörssissä on aina mulla hyvää ja varsinkin nyt kun mä oon just viime viikon saanut olla lomalla, että mähän oon taas ihan virtaa täynnä ja sain lomalla tehdä täysin päinvastaisia asioita kun täällä työssä niin tuota. Sehän kyllä antaa sitä virtaa ja kyllähän aina kesä kesään alku ja tää alkukesä kukkineen ja ihan mahtava vihreys ja vehreys on tuolla luonnossa niin eihän tästä voi mitenkään niinku ainakaan pahalla tuulella olla, että päinvastoin niinku ihan mahtava fiilis kun kesä on edessä.

00:02:13 Tommi

Niin kyllä juurikin näin. Mitäs meidän Sari huippu opona niin vapaa ajalla duunaa.

00:02:20 Sari

Vapaa ajalla minä tykkään joka päivä käydä minun koiran kanssa lenkillä ja sitten mä käyn joka päivä saunassa ja ihan todella tavallista arkea asutaan maalla. Siellä riittää aina tekemistä ja Ja jos ei ole mitään muuta tekemistä, niin voi lähteä tosiaan vaikka siihen lähimetsään katselemaan korvasieniä.

00:02:42 Tommi

Missäs vaiheessa ne korvasienet yleensä tulee kun. Ei mulla ole mitään hajua.

00:02:45 Sari

Ne kuule just.  Joo kuule, just nyt just nyt että jos et ole vielä kerännyt, niin nyt tulee kiire.

00:02:51 Tommi

Mutta jos mä muistan oikein, niin eikös korvasieni niin ole aika myrkyllinen.

00:02:54 Sari

Todellakin se on ihan tappava myrkyllinen, että pitää ihan oikeasti osata, jos sitä haluaa syödä niin pitää osata käsitellä.

00:02:58 Tommi

Niin niin mä vähän ajattelin. Kyllä ja tota niin niin voi sanoa tällä tavalla tähän seuraavaan kysymykseen, että se tuskin antaa elämässä voimia, jos sen myrkyllisen korvasienen rumppasee naamaan sieltä suoraan metässä.

00:03:12 Sari

Mä luulen, että silloin saattaa jopa käydä niin, että sinne metsäpolulle jää, että että tota elämässä pitää aika paljon asioista tietää.

00:03:20 Tommi

Kyllä se on ihan totta. No mikä antaa Sarille voimia elämässä.

00:03:25 Sari

No varmaan nää mitkä tossa luettelin ja ja ylipäätään se että on semmoinen aika tasapainoinen elämä ja ihan mielettömän kiva työ. Ja sitten kun ne on tasapainossa ja siinä ympärillä on mukavia ihmisiä ja mukavaa arkea ja joskus vähän juhlaakin, niin ei oo kyllä valittamista.

00:03:45 Tommi

No se on varmasti juuri näin. Missä meidän Sari on hyvä tai ainakin kokee olevansa hyvä.

00:03:52 Sari

No kyllä mä sanoisin että mä oon mä oon aika hyvä ruoanlaittaja. Tietysti tää mun ammattitaustakin varmaan siellä vähän vaikuttaa, että tämähän on entinen köksän ope. Ja paljon paljon niin kun perehtynyt asiaan ja ja sitten jotenkin perinyt varmaan myös äidiltä ja ja tota mummilta sellaista. Ja tietysti mun edesmenneeltä rakkaalta anopilta oppinut paljon tuota ruoanlaitto taitoja ja ja semmoista. Mä oon semmoinen. Mä oon semmoinen aika koksa kotonakin, että mä tykkään hirveästi laittaa kaikenlaista ja Ja meillä ei kyllä juurikaan niinku valmisruokia käytetä, että tykkään yhdistellä raaka aineita ja kokeilla aina vähän uutta ja oon saanut kyllä sitä vähän tartutettua meidän perheenjäseniinkin, että ruoka on tosi tärkeä. Joka päivä pitää syödä hyvin.

00:04:44 Tommi

Niin niin se on kyllä. Joo se on kumma juttu, että että että että tota niin niin ilman ruokaa niin kyllä jotkut yrittää aina pinnistellä kaikennäköisiä laihdutuskuureja ja systeemiä ja nykyään kun vielä kaikki netit pursuaa täynnä niin ei ole ihmekään että nuoretkin on välillä vähän sekaisin. Kun ei oikein se syöminen syöminen on varmaan kuitenkin semmoinen asia, että se.

Se, jos se on oikein onnistunut niin niin, niin siinä päivittäisessä toiminnassa niin se monesti myös niinku auttaa niissä kaikissa muissa asioissa eteenpäin.

00:05:19 Sari

Se on tosi kokonaisvaltainen juttu mun mielestä, että se on kyllä ihan hyvinvoinnin perusta. On kyllä hyvä hyvä ja oikeanlainen ravitsemus ja ruoka.

00:05:29 Tommi

No nyt kun ollaan kesässä. Tietenkin toki toki. Kesä on semmoinen varmaan odotettu aika aina aina niin kun hyvin harvoin niitä ihmisiä tulee tuolla sanomaan, että onpas inhottava, kun aurinkoinen keli tai on niitäkin toki, mutta onko jotain semmoisia asioita ennen kuin tulit töihin tai näitkö jotain asioita, uutisia tai juttuja mitkä pisti miettimään että miksi mä oon opo ja tullut, teen sitä opon työtä ja oon täällä ohjaamossa.

00:06:04 Sari

Se on kyllä oikeastaan ehkä semmosien hirveän hyvien sattumien summa ja kyllä jotenkin tämmöinen ihmisläheinen työhön se on ollut ollut mulla kyllä varmasti niin kun pienestä pitäen, että mä jo pikku likkana leikin opettajaa ja sitten tietysti perheessä on opettajat.

Mun isä isä on tota eläkkeellä oleva opettaja, niin kyllähän sieltä vaikutuksia on tullut ja ja miksi musta tuli opo niin en mä osaa kyllä sanoa, että miksi just opo mutta varmasti tämmöinen niinku ohjaustyö ja ja se että on opettajakin saanut tehdä jo paljon semmoista ohjaavaa opettajuutta.

Niin niin se on vaan jotenkin johdatellut siihen ja ja mä sitten vaan jossain vaiheessa innostuin, että hei mä lähden vielä opiskelemaan noi opinto ohjaajan opinnot ja ja kyllä mun täytyy sanoa että mä oon nyt kyllä varmaan semmoisessa duunissa mikä on just mun näköistä.

Ja kyllä mä tykkäsin olla opettajakin, mutta kyllä mä tykkään tästä vielä enemmän ja en mä täältä tästä kyllä niinku pois haluaisi, että että on kyllä aika mahtavaa kun voi sanoa että on kiva lähteä töihin joka päivä.

00:07:06 Tommi

Kyllä juurikin näin silloin silloin sitten tietyllä tavalla myös niinku nauttii siitä, että ei ole aina semmoista. No joskus se kyllä varmasti tuntuu Puuratavalle jos oikein Inhottava keli on ulkona lunta tulee? Joo että onko pakko niinku mennä raappaamaan ikkunoita jäisiä ikkunoita?

00:07:23 Sari

No joo ja sitten sitten tietysti, jos tota tietää että siellä kotona olisi niinku mä just viime viikon lomalla niin tehtiin tosi paljon polttopuita mun miehen kanssa ja se homma on vieläkin vähän vaiheessa. Niin totta kai siellä riittäisi työtä mutta, mutta nyt oli niin kun nyt pitää sitten niitä hommia tehdä työpäivän jälkeen. Mutta mutta tuota ei mua silti niinku missään nimessä ruvennut sunnuntai iltana itkettämään, että voi ei loma on ohi että mun on pakko lähteä.

00:07:52 Tommi

Joo silloin Kannattaa ehkä ehkä jo sitten miettiä toisen kerran, että jotain jotain vialla.

Mitä sinun työpäivään kuuluu?

00:08:01 Sari

Onneksi mä en koskaan ihan tarkalleen edes tiedä, kun mä tulen tänne aamulla, että mitä mun työpäivään kuuluu. Elikkä totta kai mulla on niin kun sovittuja tapaamisia nuorten kanssa ja ja sitten verkosto on hirveän hyvin löytänyt, että me me saatetaan sitten vähän isommallakin porukalla joskus täällä miettiä opinto suunnitelmia ja koulutuspolkuja, mutta sitten tosta ovesta noista punaisista liukuovista voi tulla paikalle ihan kuka vaan.

Ja hänellä on joku kysymys ja jos mä olen tässä saatavilla ja vapaana, niin vähän voi tietää, että mitä se päivä tuo tullessaan ja ja tuota ne onkin ihan parhaita kohtaamisia ja aika useinhan mun asiakkaista kyllä myös sitten. En mä tiedä siitä nuoresta välttämättä edes nimeä mä saatan saatan kyllä toki tietää vaikka etunimen.

Mutta, mutta en niinku oikeastaan mitään muuta, että että tässä työssä saa kyllä lähteä niin kun kohtaamaan sitä ihmistä niinku todella ennakkoluulottomasti.

Ja se on varmaan niinku yksi semmoinen valtti, että että kun tuossa aikaisemmin kysyit, että missä mä oon hyvä niin kyllä mä uskaltaisin väittää, että mä oon myös siinä hyvä, että mä uskallan kohdata ihan kenet vaan ja kohta on kaikki ennakkoluulottomasti.

00:09:16 Tommi

Ketä nuoria? Minkälaisia nuoria sä tapaat tai kohtaat?

00:09:21 Sari

No nuorten taustalta voi olla ja ne lähtökohdat niin ne voi olla kyllä niinku todella monenlaiset eli eli mulle voi tulla tuolta oppilaitos verkosta joku nuori, jolla on vaikka joku tilanne siellä opinnoissa, että nyt tarvitsee miettiä vähän isommalla porukalla mitä tässä voisi tehdä. Ja sitten tota mulla voi olla vastavalmistunut, joka haluaa sitten lähteä jo heti suunnittelemaan jatko opintoja.

Tai sitten minulla voi olla nuori, joka on pitkään ollut pois tuolta koulumaailmasta ja nyt tarvitsisi lähteä niinku pikkuhiljaa sitä motivaatiota rakentaa ja hakemaan, ehkä sitä ammatillista suuntaa eli lähdetään ihan ammatinvalinnan ohjausta miettimään ja ja sitä sitä työelämää ottamaan niinku visioita siihen mukaan.

Että, että minkälaista työtä lähtisi ehkä sitten tavoittelemaan, koska on aina paljon helpompi lähteä miettimään ensiksi, että minkälaista työtä tykkää tehdä ja minkälainen työ kutsuisi. Ja sitten mietitään sen ympärillä, että miten siihen voidaan kouluttautua, että se on aika usein se ohjaus reitti. Mitä lähdetään sitten toteuttamaan?

Mutta todellakin hyvin monenlaisia tilanteita on. On nuorilla ja tänä päivänä on oltava sellaista herkkyyttä myös niinku tunnistaa, että onko sitten kuitenkin joku muu palvelu tai joku muu vaihe siinä elämässä tärkeämpi kuin just sillä hetkellä pyrkiä opiskeleen.

00:10:52 Tommi

Käsitelläänkö siellä muita asioita?

00:10:54 Sari 

Käsitellään ja ja se luottamuksen herättäminen ja se luottamuksen synnyttäminen on tosi tärkeätä, että että nuori esimerkiksi sitten uskaltaa kertoa, että että hänellä on esimerkiksi jossakin osa alueilla jotakin haastetta. Ja jos on oppimisessa haastetta, niin sekin on hirveän tärkeä tuoda esille, koska sitten täytyy ehkä miettiä myös aloja missä voi opiskella. Jos se on tietynlaista tuen tarvetta.

00:11:20 Tommi

Kyllä mitkä on niinku onko niinku jotain yleisimpiä asioita mitkä nuorilla on niin kun mielen päällä ja ja tai mitkä heitä huolestuttaa eniten niinku. Sun kohtaamisessa nuorisssa?

00:11:33 Sari

No joo, kyllähän siellä monesti sitten ehkä on. On tämmöistä niin kun sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ja erilaisia tällaisia jännittämiseen liittyviä asioita, että joku kouluun lähteminen esimerkiksi niin tuntuu pelottavalta tai jännittävältä, niin siihen tarvitsee niinku sellaista rohkaisua ja ja ehkä semmoisen itseluottamuksen tukemista ja ja itsetuntemuksen lisäämistä ja kaikenlaisia tällaisia valmiuksia, että mitään muuta kaikkea se se opiskeleminen on, kun pelkästään se että sä menet oppitunnille ja ja yrität oppia jotakin uusia taitoja ja asioita, että että se on niin kokonaisvaltainen juttu ja mä hyvin sen ymmärrän kun nuorten sosiaalinen elämä on aika pitkälle tänä päivänä siellä kännyköissä, niin niin sitten ehkä se toisten kohtaaminen ihan livenä. Niin siitä ehkä vieraannutaan niinku vähän pelottavaakin vauhtia koko ajan.

00:12:32 Tommi

Kenen kanssa sä kun yhteistyötä teet?

00:12:34 Sari

No totta kai ihan sitten niin kun oppilaitosten henkilöstö elikkä opot. Opot on hirveän tärkeä jonkun verran. Tietysti opiskeluhuollon kanssa voidaan myös vähän asioita pohjustaa. Täällä navigaattorista. Meillä on oppimisen olohuone elikkä Tanja Airaksinen erityisopettaja voi tulla hyvinkin siihen sitten vähän niinku, tunnistamaan, että minkälaista tuen tarvetta voisi olla ja miettimään jo keinoja etukäteen, että miten sitten niitä opintoja voidaan tukea, toki hyvin paljon se menee myös tällä yhteistyöllä ihan suoraan oppilaitoksiin ja sitten noi nuotti valmentajat on löytänyt ohjaamo yhteistyön mun mielestä tosi kivasti.

Sekä sosiaaliohjaajat eli eli huomennakin on tulossa monta sellaista ohjaus tapausta, että siinä on nuoren mukana on joko hänen sosiaaliohjaajansa tai nuottivalmjentajansa. Ja sitten me yksi siellä porukalla mietitään.

00:13:35 Tommi

Osa tästä tulikin, mutta sitten että mihin sä annat sitä tukea ja kuinka kauan se sulla jatkuu?

00:13:44 Sari

No mä annan tietysti sitä tukea ihan niin paljon, kun on tarve elikkä meillähän ei täällä ole mitään rajoitetta, että että saat käydä tyyliin 5 kertaa ohjauksessa vaan vaan asiaa jatketaan niin kauan kun on tarvetta ja ilokseni voin huomata että se kantaa myös sitten ihan sinne kun lähdetään jo opiskelemaan niin on on mahdollisuus tehdä yhteistyötä.

Esimerkiksi oppilaitoksiin varsinkin tuonne Savon ammattiopistolla ihan että opintoihin lähtisi myös kiinnittymään ja ja että sitä nivelvaihetta nimenomaan tiedonsiirtoa tietenkin nuoren luvalla ja nuoren läsnä ollessa voitaisiin tehdä ja se onkin mun tavoite niinku tässä mun työssä, että mä haluaisin yhä enemmän ja enemmän niinku tuoda sitä tähän peliin, että että oltaisiin siinä rinnalla myös sen haku hakemuksen täyttämisen jälkeen. Että se opintoihin starttaaminen olisi kanssa sitten mahdollisimman vaivatonta ja tulisi huomioitua sellaisia asioita riittävän ajoissa, että se ei sitten lähde törmäyskurssille. Jos siellä vasta sitten oppilaitoksen päässä jotakin havaitaan.

00:14:57 Tommi

No vielä tähän loppuun niin onko sulla jotain tapoja valmiita ohjeistuksia millä voi tulkita nuorta tai että sitä voi auttaa niinku nopeammin edistymään niissä asioissa? Onko sulla ollut tullut semmoisia että OK että mä pystyn tämmöistä asiaa käyttämään niin kun, helpommin pysty tulkitsemaan siitä nuoresta niitä asioita, vai?

00:15:21 Sari

No tota ei ole mitään sellaista taikurin laatikkoa.

00:15:27 Tommi

Tuskin varmaan kenelläkään.

00:15:29 Sari

Mulla joo joo ei ei ole mitään taikasauvaa, että mä mä kaivelen sieltä nyt OK painetaan tota nappia niin tapahtuu tätä, mutta ehkä se perustuu tähän työkokemukseen ja ja sitten ehkä tähän omaan persoonaan, että aika herkästi on oppinut semmoista itse niin kun ihmistuntemusta ja osaa tietyistä asioista päätellä asioita ja sitten mulla on tapana kyllä niin kun uskaltaa kysyä eli tämmöistä puheeksi ottamisen taitoa.

Pystyn niin kun siinä tilanteessa. Pyrin aina tämmöistä niinku vuorovaikutusta ja dialogia kyllä saamaan aikaiseksi, niin pystyn ehkä siinä tilanteessa sitten aistimaan ja lukemaan vähän sieltä rivien välistä ja ja kehonkielestäkin asioita ja ja sitten otan rohkeasti asiaa puheeksi ja kysyn ja kysyn monesti nuorelta itseltään, että hei että sä oot sä oot kuule itsesi ihan paras asiantuntija niin miten sua voisi auttaa parhaalla mahdollisella tavalla ja ja tota. Sieltähän se monta kertaa lähtee sitten avautumaan. Se asia kuitenkin.

00:16:36 Tommi

Millä tavalla kannustat nuoria tulemaan ohjaamoon?

00:16:42 Sari

No ihan ihan sillä, että minä minä oon niinku sataprosenttisen varma, että tää koko meidän jengi täällä ohjaamossa niin on niin tottuneita työskentelemään nuorten kanssa ja meillä on niin hirveän hyviä kokemuksia täällä niinku tästä yhteistyöstä, että että nuorilla ei ole niin kun minkään näköistä ennakkoluuloa ei pitäisi olla tulla tänne. Tännehän saa tulla asialla, kun asialla ja täältä täällä ei kyllä ketään käännytetä pois eikä varmasti kenellekään naureta että päinvastoin lyödään nyrkit saveen ja ruvetaan miettii, että me kaikki halutaan täällä auttaa nuoria ja se on ihan fakta.

00:17:22 Tommi

yes no tähän on hyvä lopettaa. Kiitoksia Sari Multasuo Kuopion nuorten ohjaamon opo.

00:17: 30 Sari

Kiitos Paljon

00:17:33 Tommi

Kiitos

00:17:40

00:17:40 [Musiikkia, mainos J-P Leppäluoto puhuu, soittaa kitaralla]
Kuopion nuorten Ohjaamon podcastiin.

Äänitteen kesto 33:56

Haastattelija: Tommi Salmela, Nuorten Ohjaamo Kuopio
Haastateltava: Marko Annala, Mokoma

 

00:00:08 [Kitara soi ja J-P Leppäluoto sanoo Ohjaamo mainoksen:]
Tervetuloa nuorten Ohjaamon podcastiin.

 

00:00:012  [Taustalla Mokoma – Toinen Ihminen musiikki feidautuu alle puheen.]

00:00:20 Tommi:
Tervetuloa muusikko, kirjailija Marko Annala.

00:00:25 Marko:
Kiitoksia

00:00:26 Tommi:
Heti tähän alkuun sanon mietelauseen.

00:00:28 Marko:

No niin, sellainen kuullaan siis nyt.

00:00:31  Tommi:
Kyllä.
“Maailmassa on niin paljon upeita värejä, että on sääli tehdä kaikista mustavalkoista.”

00:00:40 Marko:
Niin, kukas noin fiksusti jo sanonut?

00:00:44 Tommi:
Noin fiksusti on sanonut, Dennis R Little.

Kuka on marko Annala ja minkälainen ihminen olet?

00:00:54 Marko:
Joo siis toi on silleen hyvä kysymys, että oon monesti ajatellut sitä, että kun tunnen paljon ihmisiä, jotka tai et kun ihmiseltä yleensä just kysytään vähän eri tavalla. Ihmiset kysyy, että mitä teet ja sitten yritetään määrittää ihmisten niinku sen tekemisen kautta, niin tää oli, oon monesti sanonut et olisi mukavampi, että ihmisiltä kysyttiin kuka hän on, eikä sitä, että mitä hän tekee, koska mun maailmankatsomuksesta ihminen on kiinnostava, riippumatta siitä mitä hän tekee.

Ja sitten tietysti ihmisen omalle olemiselle ja jaksamiselle on tärkeätä, että että hän tekee jotain, mutta että että niinku että ihmisarvo ei määrity sillä, että tekeekö vai eikö tee.

Ja kaiken tekemisen tai tekemättä jättämisen ansiosta [naurua] niin mä koen, että mä oon ihmisenä sellainen kaikkia asioita kohtaan utelias ja niinku mielikuvituksekas ihminen, joka on jotenkin onnekkaasti mielikuvitustaan ja sitä jatkuvaa kiinnostustaan on päässyt sillä tavalla hyödyntämään, että on jopa niinku muodostunut työksi nää tää niinku oma utelias elämänasenne, et mitä mä sitten oon niinku oon jos niinku ajatellaan tälleen niinku että, kun ihmisellä nyt näitä titteleitä on niinku niin sitten mä oon.. Pidän kuitenkin isoimpana titteleitä itselleni tätä isän ja aviomiehen roolia, jotka on niinku tietysti ajaa kaiken muun edelle.

00:02:19 Tommi:
Mitenkä Marko viettää vapaa-aikaa?

00:02:21 Marko:
Se on mulla vähän vaikea. Vapaa- aika mulla on vaikea haaste, koska just tän onnekkaan, että harrastuksesta on tullut töitä ansiosta, niin on on tota. Ollut vaikea löytää niinku vapaa-ajan tekemistä, että mun täytyy myöntää, että semmoinen niinku työn ja vapaa-ajan  niinku erottaminen toisistaan on mulle tosi hankalaa.

Että mulla on siis kotona niinku jatkuvasti kitara silleen niinku se se ei kerkeä pölyyntymään. Se on siinä niinkun lepotuolin vieressä ja ja se on niinku katsonut, vaikka katsoisin telkkaria niin soitan sitä ja nykyään jopa soitan mun isoin tyttäreni kanssa, Teini-ikäisen tyttäreni kanssa jonkun verran, mutta soitan kitaraa päivittäin, niinku riippumatta siitä, että onko niinku tarve säveltää mitään tai ja kun en edes soita kitaraa keikoilla, niin ei ole myöskään tarve niinku edes edes pitää niinku tavallaan semmoista niinku soittotaitoa sen sen takia yllä mutta se on niinku, tapani olla, että niinku tavallaan koko ajan on semmoista musiikkia siinä läsnä.

No vapaa-ajalla niin vapaa-ajalla niin kuuntelen muutenkin musiikkia siis valtavasti että me ei niinku mulla on luurissa koko ajan joko joko musiikkia tai olisi vaikka tiskaa, niin sitten kun tulee meille nyt melkein jokaisessa huoneessa on niin tota on mahdollisuus kuunnella musaa ja ja tota jopa kylpyhuoneessa, että sen verran kova kovaa musiikin suurkuluttaja oon, että jos mä ajan vaikka partaa, niin meillä on silloinkin kuunnella musiikkia. Että että tota mie kuulutaan sitä musiikkia tosi paljon.

Sitten mä puuhailen lasteni kanssa, poikani kanssa pelailen konsolipelejä varsinkin poika on hurahtanut noihin Souls peleihin. Jos joku tietää tämmöisiä dark souls pelejä, ni hän platinoi niitä iskän kanssa ja tota, että mä oon ensiksi  pelannut ne ja platinoinut ne ja sitten pelannut sitten poitsu  pelaamaan ja ja tota tytön kanssa kitaraa ja ja sitten että mulla on vielä semmoinen ihan ihan pieni vauva, niin sen kanssa nyt tietysti on mukavaa ihan vaan kaikki yhdessä oleminen. Ja tota, siinä ne oikeastaan mun vapaa-ajan harrastukset on että  tota niin kyllä mä oon työhön niin laittanut niin ison panoksen elämässä, että se, ehkä jopa vähän pelottavaa. (Naurua)

00:04:23 Tommi:

Mikä antaa voimia et elämässä jaksaa päivät?

00:04:28  Marko:
Oon niinku viime aikoina taistellut sellaisen tai yrittänyt semmoista joustavaa mieltä niinku rakentaa, koska se on ollut itselleni semmoinen pienoinen ongelma, että mun mieli ei oikein jousta.

Se tahtoo olla vähän sellainen, että se jumittuu aina niinku uhkatekijöihin ja se jumittuu aina niinku miettimään aina niinku pessimisti ei pety henkisesti ja se ei ole oikeastaan niinku kauhean mukava elämänasenne, niin mä oon yrittänyt nyt kehittää semmoista joustavampaa mieltä, joka joka tota vähän semmoista keissa raa keisse raa tyylistä niinku tota, elämän asennetta siihen tekemiseen, että ettei niin murehtisi niin paljon kaikennäköistä, mutta arjessa auttaa auttaa siis tota, tietysti läheiset se, että on merkitystä elämälle.

Se että on niinku arvot ja että niillä kaikista läheisillä nillä ihmisillä on aika lailla samat arvot, että se niinku oma oma ympäristösi missä elää, että se on sellainen että siinä ei ole semmoista tavallaan arvoristiriitaa tämmöisen arvoristiriidan voi tuoda, tullessaan vaikka semmoinen voi syntyä vaikka töissäkin. Mulla on jotain tuttavia ja esimerkiksi vaihtanut työpaikkaa, joilla on niinku vaikka, esimerkiksi niinku vihreät ja kestävät arvot ja sitten ne työ työympäristössä ei ole toteutettu niitä vihreitä arvoja tarpeeksi hyvin.

He on vaan etsinyt työpaikkaa, jopa huonompaan huonommalle palkka niinku työhön ihan vaan sen takia että pystyy elämään itsensä kanssa että ne arvot kohtaisi sekä kotona että että tota työssä niin sitä mä oon yrittänyt niinku elää sillä tavalla ja mä oon ollut sille onnekas että bändikaverit on aika lailla samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, minun läheiset rakkaat on ja lapsistakin taitaa kasvaa kuitenkin ihan semmoisia niin moraalisesti ja humanistisesta järkeviä ihmisiä. (Naurua)

00:06:23 Tommi:
Tota missä koet olevan hyvä?

00:06:20 Marko:
No kaikista eniten mie tunnen, niinku onnistumista ja hyvää.  Silloin kun me puhutaan just niiden läheisten ihmisten kanssa.

Nyt varsinkin lasten kanssa silloin kun mie on niiden kanssa, niin mä koen että että tota että niillä ei jotenkin riittää niinku. Heittää, joten nyt niille jotenkin riittää niinku aika lailla niinku huonoimmillaankin. Miten sen nyt sanoisin?

En ole huono isä missään tapauksessa, mutta niinku että että niille että nyt vaikka esimerkiksi niinku vauvoille sillehän riittää vaan niinku läsnäolo ja monesti isommillekin lapsille se että istutaan vaikka tyttären kanssa ja katsotaan Breaking Bad -maratoon ja niin että semmoinen niinku vaan semmoinen silloin ei tarvitse näytellä niinku mitään eikä tarvitse todistaa millään tekemisellään mitään hyvyyttään.

Se on niinku paras tila, jossa kokee niinku parhaimmillaan niinku että on niinku. Ihmisenä hyvä ja missä asiassa on hyvä niin sitten kyllä mie niinku koen olevani tässä työssä niin hyvä.

Mie en oo silleen suomalaisittain sillä tavalla vaatimaton, että että mie en kavahda semmoista ajatusta, että ihminen toteaa, että on on niinku hyvä tekemisessä ja meillähän pitäisi olla aina silleen vähätellä itseään, mutta mie oon sen määritellyt niin, että mä oon ihan OK laulaja ihan OK kitaristi ihan OK biisintekijä niinku säveltäjä, mutta kyllä miä sit koen niinku lyyrikkona olevani enemmän ku vaan OK, että mä ajattelen, että se on ollut sellainen asia mikä on tehnyt tehnyt näistä kaikista mun tekemisistä, niin jotenkin antanut mulle tän uran.

Että jos mä olisin niinku tehnyt nämä riffit ja nämä asiat mitä mie oon tehnyt, mutta mä en olisi sanottajana ollut tavallaan selkeästi vähän niinku omintakeinen ja erilainen kuin muut, niin mä en luultavasti niinku olisi nyt tässä vaikka podcastissa juttelemassa , että meidän niinku olisin jäänyt enemmän ehkä massaan, että mä koen mun lyyrikkona niinku niinku siinä siinä niinku taputan itseäni selkään totean on tässä ollut tosi hyvä, mutta se on sitten vaatinut ihan hirveästi sitä työtä, että on täytynyt niinku jatkuvasti kehittää sitä työkalua ja jatkuvasti pysähtyä miettimään, että olenko edelleen. Onko tämä tekemisen taso edelleen yksi hyvää kun aina ennen ja tällaisia asioita että se ei. Se ei ole mitään semmoista niin kun sen on kerran saavuttanut sitten sitä niinku vaan se mikään polkupyörällä ajaminen jonka kerran oppii ja sitten se on siinä vaan se on jotain mitä täytyy niinku ihan jatkuvasti niinku ylläpitää.

00:08:48 Tommi:
Mennään seuraavaan aiheeseen kirjaan, koska sä oot kirjoittanut värityskirjassa tota niin niin omasta koulukiusatuksi tulemisesta, niin miten se ilmeni sinulle?

00:09:02 Marko:
Fyysisesti tähän se niinku alkoi, että ennenhän me emme muista, että olisin silloin mä olin silloin siis seiskalla ja kiusaajat oli ysillä ja kympillä ja tota ja tarkkiksella ja mitä kaikkea ne nyt oli niin tota niin niin en mene silloin niinku tietysti niitä sitä henkistä kuormaa silloin silloin niinku. Niin pysähtynyt miettimään kanssa alkoi fyysisesti alkoi niinku jollain välitunnilla.

Kun yhtäkkiä vaan vaan nyt niinku heitettiin pari metriä jonnekin ja sitten sen jälkeen sitä jatkui sitä fyysistä kiusaamista niinku päivittäin lähestulkoon väli joka välitunti, että tota olihan siinä semmoista nöyryyttämisen ja henkisenkin niinku kiusaamisen sellaista.

Toki sellaisia toki toki sitäkin oli sitä henkistä kiusaamista, mutta siihen elämän aikaan elikkä kahdeksankymmentäluvulla niin niin kun ei ollut vielä internettiä eikä eikä muuta, niin ei kännyköitä eikä muuta, niin se ei ulottunut niinku kouluajan ulkopuolella. Se kiusaaminen se niinku henkinen kuorma. Se oli niinku sillä tavalla erilainen, että se jäi se henkinen kuorma aina itselleen, sitten koulupäivän jälkeen niinku se kohti seuraavaa koulupäivää käsiteltäväksi, että se kiusaaminen niinku jatkunut niinku tavallaan sillä tavalla siinä mielessä ei jatkunut enää koulupäivän jälkeen.

Mutta tota ajat oli niin erilaiset, mutta me ehkä jo me on siinä värityskirjassa todennutkin, niin siinä sitten lopulta niinku rankinta oli sitten lopulta se, että kun kiusaajalle niinku mikään ei riitä, mie kuvailin siinä, että että aina niin niin ne piti vaan niinku nostaa rimaa ylemmäs että niillä oli siinä kiusaamisessa, että, että jos oli edellisenä päivänä tehty jotain, niin sitten seuraavana päivänä piti tehdä aina jotain ilkeämpää, jotta niinku sinne tuntuu olevan niinku semmoinen leikki, jossa niinku rima nousee koko ajan ylemmäs ja kun se rima löytyi niinku ikään kuin sen lakipiste mun kohdalla löytyi, niin sitten uhria haluttiin vaihtaa ja se oli ehkä se kovin henkinen taakka oli se, että että kun kun muutenkin pakotettiin,  niinku  ilmiantamaan  ikään kuin toinen seuraava kohde, jotta tota ja sillä lupauksella, että miuta ei enää kiusattaisi jos ilmoittaisin tai seuraavan kohteen, niin se oli ehkä sen niinku sitten sen kiusaamisen niinku henkisesti raskain käsiteltävä asia oli se, että itse niin heikko ettei pystynyt suoraselkäisesti niinku oli vaan niin täynnä jostakin kiusaamista, että että oli ihan sama kunhan jotenkin tästä pääsee.

Ja mikä ihmeellistä, että että olisi voinut kuvitella, että semmoisella lupauksella ei ole mitään merkitystä kiusaajille. Mutta mutta se lupaus täyttyi, mutta se ei varmaan täyttynyt siksi, että se lupaus oli mulle annettu vaan siksi, että seuraava kiusauksen kohde oli sitten kiinnostavampi, koska sitten voitti taas laittaa rima alas ja aloittamaan taas sen riman nostaminen ylöspäin.

00:11:44 Tommi:
Kyllä oliko miten sä otit sen kiusaamisen puheeksi vai oliko se ensin? Tai siis yleensäkin vaikeata ottaa se puhelu.

00:11:54 Marko:
Enhän meistä kiusaamista ottanut puheeksi niin kuin vasta aikuisena nuorena aikuisena.

Ensimmäisen kerran se tuli kutsuntavaiheessa niinku esille kun kun tota niin en halunnut armeijaa ja lopulta sitten vaikka olisin halunnutkin, niin en päässyt.

Että sitten niinku sitten tota niin kovin käynyt sitten nuorisopsykiatriassa sitten käsittelemässä, ongelmia, joita oli tullut että mulla oli tullut nuorena miehenä sitten.

Tuli sitten tota tällaisia psykoottisia oireita ja muita ja koska kiusaamisesta oli jo silloin useampia vuosia, niin sitä ei niinku ymmärtänyt sitä niinku yhdistää siihen että ne olisi niinku. Sieltä taustalta niinku trauma peräisiä, mutta totta kai ammattitaitoinen tota mielenterveyden ammattilainen sen sitten niinku heti tajusi, että tällainen täällä on taustalla ja, ja tota silloin ehkä ensimmäistä kertaa vasta niinku aloin puhumaan siitä, että ei mulla puhunut vanhemmilleni. Ei mulla ole puhunut opettajille, ei ollut puhunut kenellekään siitä, että munkin osattu ennen kun vasta sitten. Parikymppisenä.

00:13:00 Tommi:
Tuota, Mitenkä elämä on sen jälkeen muuttunut ja millä tavalla näkisit, että koulukiusaamiseen pitäisi puuttua?

00:13:09 Marko:
No ensinnäkään mie en tykkää koulukiusaamisesta sanasta koska se on musta aika vähättelevä. Mie pidän siitä meidän pitää sitä niinku kouluväkivaltana ja tota ja pidän sitä poliisiasiana. En pidä sitä niinku. Pidän koulun henkilökuntaa ja koulun keinoja riittämättöminä, sen sen tota ilmiön katkaisemiseen.

Oon myöskin sillä tavalla ehkä vähän, voi olla tuon kyynistynytkin elämän mittaan sillä tavalla, että mie oon myös niinku jotenkin nähnyt, että on ihmisiä jotka eivät tule muuttumaan. Että sitten kun vaikka omalla kohdallani osaa kiusaajista, niin ei heidän elämänsä kaikilla ole ollut niin kuin ruusuilla tanssimista, että heillä on selvästi ollut taustalla asioita, jotka on vaikuttanut siihen, minkä takia on käyttäytynyt niinku he on käyttäytynyt, niin sitten sitten jotenkin näkee sen, että se ei ole mikään semmoinen, että no sopikaas tää juttu ja puristakaas nyt kättä niin että niinku että semmoiset tavallaan ratkaisumallit on, niin niinku naiiveja että että koen, että siis tämä

Tämmöinen mitä jonkun verran jo kokeiltukin että kaikki kaikki tota niin väkivalta väkivaltaiset niin henkisen väkivaltaiset kuin fyysinen väkivalta, koulussa tapahtuvat jutut ilmoitetaan poliisille. Tätä on pitänyt. Tätä on tehty joissain vaikkapa paikkakunnalla jossain koulussa, että tää on pitänyt erittäin hyvänä suuntauksena, että ehkä tämmöinen niinku sitten pysäyttää jonkun.

Jonkun, sen verran vaan haluan sanoa, että se on hirmu herkkä ikä kun kiusataan, koska siis kiusaamisesta voi tapahtua toki työelämässäkin, mutta sitä useimmiten se alkaa koulumaailmasta ala tai yläasteelta ja silloin ihminen voi olla että se ajattelee, että hänessä on jotain vikaa, koska näin toimitaan, se on hirmu yleinen ajatus. Ja se on täysin väärä ajatus, että jokainen kiusattu voi todeta jo nyt itselleen se, että tätä heillä ei ole osaa eikä arpaa tähän toimintaan. Tää kiusaaminen on semmoinen ilmiö, jossa se kohdekin saattaa valikoitua. Ainakin koen, että mie valikoiduin ihan niinku sattumanvaraisesti.

Ja se voi valikoitua sattumanvaraisesti kuka tahansa ja sen ihmisen ei tarvitse. Se kiusatun ei tarvitse hetkeäkään ajatella, että hänessä olisi jotain sellaista vikaa, jonka takia jonka takia häntä kiusataan että semmoisesta ei ole. Siinä ilmiössä ei ole kyse.

00:15:34 Tommi:
Onko sulla jotain semmoisia neuvoja? Ootko sä saanut tai ootko sä ajatellut että tää olisi ollut hyvä tapa siinä puuttumisessa tai miten olisi mahdollisesti pyrkiä selviytymään sitten semmoisessa tilanteessa?

Mikä se olisi se hyvä, on toki totta kai vanhemmalla ja aikuisille puhuminen, mutta kun se ei aina olekaan niin yksinkertaista.

00:15:55 Marko:

Niin eikä välttämättä tota jos ei kun se ei aina ole niin yksinkertaista niin luotetulle aikuiselle, semmoiselle aikuiselle johon luottaa ja nyt tarkkaa punnita se, että keneen luottaa, että niinku sillä tavalla tarkoitan just että se aikuinen keneen luottaa niin niin niin, koulumaailmassa kaikki opettajat eivät tunnu yhtä nastoilla.

Se luokanvalvoja ei ole välttämättä se kenelle halutaan puhua tai tai koulukuraattori. Se voi olla kuka tahansa. Oli se sitten kuka tahansa, joka sitä asiaa eteenpäin vie, mutta semmoinen josta niinku on itsellä semmoinen pieni ajatus, että tuo voisi tätä asiaa viedä eteenpäin ja tuo voisi tän tota niin onnistua katkaisemaan tän kierteen. Semmoiselle aikuiselle puhuminen kannattaa kyllä ja tota.

On ainakin itse koen että että tota mulla minä tein virheen kun mä en puhunut siitä siitä tota, kenellekään ja nyt mä koen jotenkin, että ajat on sillä tavalla muuttuneet, että nyt niihin nyt tää niinku ilmiö on sellainen, että siellä on silloin kahdeksankymmentäluvulla kun itse olin kiusattu, niin silloin silloin siihen ilmiöön suhtauduttiin niin eri tavalla kuin nyt. Nyt se on suhtaudutaan selkeästi niinku on erilaisia työkaluja niinku olemassa tämmöisiä ilmiöitä varten. Niin tota.

Niin niin tota rohkeasti kannattaisi jollekin puhua ja, ainahan kiusaajilla on se sama joka ikisellä kiusaajilla. Se sama homma jos puhut tästä kenellekään niin sitten tulee vielä 2 kauheammin turpaan. Sehän on tämmöinen tälleen toimii rikolliset tälleen toimii koulukiusaajat ja muut mutta tota niin koulukiusaaja saataisiin kyllä niinku koulukiusaajatkin saataisiin kuriin jos niinku vaan riittävästi olisi tahtoa vanhemmilla ja ja tota.

Vanhemmilla ja kouluilla ja kenellä tahansa kenelle puuttuu niin me monesti miettinyt sitä, että tota että niinku kun ne ei niihin ei ne monet vanhemmatkaan niin ei ne niinku pysty puuttumaan niin lapsissa kun ne monesti sitten ne kiusaajatkin tulee semmoisesta taustasta, jossa se vanhempikin vanhempikaan ei oikein osaa olla sen lapsensa kanssa.

Niin kyllä jos lapsilta ottaa kännykät ja tietokoneen yhteydet ja kaikki mahdolliset pois ja toteaa sille että että tää loppuu muuten nyt tähän ja vasta kun tää loppuu niin sitten sä oot nää kaikki takaisin ja kaikki viikkorahat ja kaikki mahdolliset niin kyllä se lopettaa sen kiusaamisen semmoinen nuori teini jolta viedään kaikki. Niinkun että jos sen vanhemmat ottavat, saisi tietää ja sanoisi näin, mutta kun näin monet vanhemmat ei toimi, käydään ratkaisukeskeisiä jotain keskusteluja koululla ja muuta ja yritetään sopia niitä asioita. Mutta jos niinku pannaan oikeasti kovaa kovaa vastaan ja sen takia tää niinku poliisi on ollut musta hyvä lähestymistapa, koska se niinku antaa semmoisen signaalin siitä, että tää on niinku oikeasti että tässä ollaan rikollisella polulla.

Ja tota niin, että täällä voi olla seurauksia, jotka niinku kantaa ehkä viel, niinku aikuisuuteen saakka ja ehkä niinku vaikeuttaa elämää niinku vielä niinku sitten kun on työelämässä ja muuta niin sitten se jos semmoinen uhka alkaa niinku näkyy sen nuoren kiusaajan mielessä, niin silloin se monesti täällä meillä varmasti on vaikutusta.

00:19:02 Tommi:

Niin kyllä, viisaita sanoja. Mennäänpä sitten semmoiseen iloisempaan asiaan. Keikkailu ja ja ja musiikin ehkä musiikin tekemistäkin sivutaan.

Musiikissa ja nyt kun oli koronat ja kaikki niin vähän semmoinen niinku taiteilijoiden nousu nousu kapinointi yhteiskuntaa vastaan, koska yhtäkkiä lähti kaikki pois alta eikä tuntuu että sieltä ei tukee saa mistään ja tuli tämmöinen näin että eihän keikka keikat ole mitään työtä, että tota niin niin niin niin sitten tuli tämmöinen että keikatkin on työpäiviä niin mitenkä mitenkä sä luo niinku sen, Mikä on sun se keikkatyö päivä? Miten se menee?

00:19:44 Marko:

No no siis ensinnäkin siis keikat on todellakin työpäiviä ne tota. Ne vaatii useimmiten ne vaatisi vaikka vaikka keikkaili omalla kotipaikkakunnalla niin ne on silti niinku työpäivän mittaisia ja silloinkin ne on 8 tuntia helposti rikkii siinä keikassa kaikki ne sound checkeineen  ja muineen vaikka olisi edes siirtymiä ja sitten jos on siirtymiä niin sitten on vieläkin pidempi että kyllä jos niinku tekee täyden viikonlopun keikkoja.

Tekee ja tekee mitä tahansa vähänkään töitä siihen päälle niin aika helposti keikkailevat työntekijä pääsee niinku niinku tämmöisen normaalin toimistotyötä tekevän ihmisen työtunneille niinku aika aika helposti aika monikin meistä ja moni meistä vielä harrastaa sitä niin että tekee sen vielä kaiken lisäksi jonkun päivätyön ohessa että tota niin että tota niin että kyllä tää niinku on kyllä tässä jokainen taiteen alalla työskentelevä niin on ansainnut tunnustuksen että se on tuonne niinku naurettava kommentti että se ei oo töitä.

Kun sitten paikalle tulee niitä ihmisiä jotka tekee sitten siellä jollain muulla sektorilla niitä töitä ja tulee sinne rauhoittumaan. Sitten sen ne käy siellä toimistossa tai jossain ja jossain ja tulee sitten jes siihen kulttuuri elämyksen äärelle. Kyllä me se nähtiin koronan aikana, että nyt kun taas tää valtakunnallinen keskustelu on välillä vähän sellaista, että kulttuuri olisi jotain eliitin puuhastelua tai tai että se olisi jotenkin niinku ylimääräistä.

Johon, johon tietysti Winston Churchill jo sanoo jo sota aikana aikoinaan kun yritettiin kulttuuri ja määrärahoja siirtää sota sota määrärahoiksi, niin se totesi vaan että no, minkä ihmeen takia me sitten soditaan, jos ei nyt kulttuurin takia, että kyllähän ihmisen niinku elämä alkaa sitten siitä kulttuurista.

Kaikki meistä voi tietää sen kun on ollut päivän töissä tai muuta vaikka miten mukava työpaikka kuinka kivaa on tulla kotiin ja raapaista keittää kahvit ja laittaa netflix päälle ja laittaa kuunnella musaa tai tai tai niin lähteä lenkkipolulle ja kaikkihan se on kulttuuria se lenkkipolulla käyminenkin on kulttuuria, se on ruumiin kulttuuri ja se on kulttuuri alkaa siitä milloin ihmisen, tarvehierarkiassa kun sille on se on syönyt ja nukkunut ja sitten sen jälkeen alkaa kulttuuri mikä määrittää mitä me ollaan ihmisinä.

Niin mun työ varsinainen työpäivä, semmoinen normaali työpäivä niinku vaikka keikkatyö päivä niin jos nyt vähänkään kauemmas mennään niin viimeistään puolilta päivin pitää hypätä bussiin ja tota siellä sitten matkustetaan se päivä ja sitten, ne alkuillasta on se soundcheck.

Ja sitten tota sitten odotellaan. Odotellaan sitten sen jälkeen siinä välissäkin odotellaan kun laitteistoa kasataan ja sitten taas odotellaan, että ihmiset tulee sisään ja odotellaan takahuoneesta päästään heittämään se keikka ja sitten heitetään se 75 minuuttia tai jotain ja sitten sen jälkeen tekniikka purkaa tavarat ja ja tota bändin hiipii hotellille nukkumaan että jaksaisi seuraavana aamuna herätä kohti seuraavaa keikkaa ja samaa samaa juttua niin se on se on työmiehen siis tota matkatyöläisen niinku työtä, että me mulla oli ennen koronaa niin mulla oli semmoinen, noin 150, niinku työ, matkatyötä mä olin niinku noin sataviisikymmentä päivää pois kotoa niinku aina töissä osa niistä oli jotain muitakin työ kävin tekemässä kirjailijan haastatteluja ja ja tota sitten kävin radiossa toimittajana ja miten, mutta kuitenkin että että reissussa 150 kertaa vuodessa.

Sitten korona katkaisi sen kokonaan ja nyt sen jälkeen on niinku tullut tämmöinen ehkä vähän maltillisempi ja järkevämpi tällainen, että enää ei ihan tarvitse noin isoja määriä tehdä sitä reissutyötä. Mutta edelleenkin ihan kunnioitettavat määrät kyllä.

00:23:12 Tommi:

Niin onko nuoret tullut puhumaan sulle niin kun niistä omista lähtökohdistaan niinku mitä Mokoma sanoittaa tai mitä esimerkiksi sun kirjassa sanotaan?

00:23:12 Marko:

No itse asiassa. Joo mun värityskirjan nuori lukija, joka on antanut palautetta ollut kolmetoistavuotias. Se oli mulle jo vähän niinku semmoinen yllätys. Oho että että kun se on aika painava kirja niinku sitten taas sen ikäiselle luettavaksi tähän mä en ole antoi tosi hienokin palautteen siitä kyllä me nuorilta saan palautetta toki harmillisesti useimmat keikat on aina niinku k 18 paikoissa ja mut on harmittaa se ja tota ja selvästi niinku nuoressa en ole niinku sillä tavalla.

Mut kyllähän niinku hevari nuoren tunnistaa esimerkiksi aina. (Naurua) Kyllä ja sitten sen tietää, sen tietää, että se tietää myös minut vaikka se olisikin nuori hevari, koska siis oon oon jo siinä asemassa, että jos nyt yhtään on hevimusiikkia kuunnellut niin tietää nää suomen suomen suomen jehut kyllä, mutta kyllä ne sanoituksesta tullaan sanomaan tosi paljon ja mä saan sanoituksesta kyllä niinku paljon sellaista palautetta just että mikä niinku että miten niinku paljon ne on niinku antanut lohtua ja mie oon kokenutkin sen niinku just siis.

Palatakseni siihen että missä olen hyvä niin oon kokenut just että ehkä se lohduttaminsen kyky, että vaikka ne on aika synkkiä, ne aiheet ja muut on, mutta musta tuntuu että ihmiset haluaakin, monet haluaakin taidekokemuksen äärellä niinku semmoisen kathrin sikseen että että kaikille ei riitä se että taide kokemus on niinku kulttuurikokemus on sellainen, että tulee niinku jumalattoman hyvä fiilis, vaan ne haluaa ehkä justiinsa jotain omaa niinku huonoa fiilistä vähän niinku purkaa sen sen musiikin kautta pois ja silloin niinku vähän semmoiset semmoinen niinku, synkemmät tarinat ja rankempi musiikki voi toimia tosi hyvänä sellaisena puhdistautumista kokemuksena ja sitten tulee vähän ehkä hieman huojentuneempi olo sen jälkeen niinku itselleen.

00:24:50 Tommi:

Mitä tota niin niin, ohjeistuksia sinulla olisi öö esimerkiksi nuorta joka nyt ajattelee, että et saa paljon semmoisesta niinku omaan mielenterveyteen, kun meillä on niitä nuoria paljon. Joilla mielenterveyden kanssa niin esimerkiksi haluaisi niinku musiikkiin lähteä mukaan, niin millä tavalla se ne nuoret voisi niin kun siitä saada sitä toki niitä sanoituksissa ehkä ja niin se tämmöisissä, mutta jos ne haluaa ruveta itse soittamaan tai miettimään, niin mitä?

00:25:28 Marko:

Siis kannustan ehdottomasti soittamaan ja tekemään ja ja tota mitä on, mitä mikä olisi niinku oleellisinta niin. Aina on niinku. Musiikkiin harrastuksen alussa, niin ainahan yleensä niinku vähän niinku apinoidaan sitä mistä tykätään, mutta aika nopeasti kannattaisi alkaa miettimään jo sitä omaa ääntä ja sitten mikä on semmoinen homma että että nuo nuori ihminen ei monesti niinku tajua miten niinku paljon siinä on sisällä ja kuinka niinku kuinka niinku ihminen ajattelee jotenkin vähän nuoren ihmisen nuorena ihmisenä on hirmu helppo vähätellä itseäsi jos varsinkin jos on vähän mielenterveysongelmia sitä niinku vähättelee omaa olemistaan.

Itseasiassa. Se semmoinen terve niinku vähän terve semmoinen tunnustaminen, että niinku me ihmiset ollaan lopulta aika yksinkertaisia olentoja, että meillä on aika samanlaiset halut ja toiveet olla rakastettu ja rakastaa ja niinku ja tota ollaan arvostettuja arvosta. Nää meillä on kaikilla, mutta sitten sitten tota tunnustaa myös se, että että että me ollaan jokainen aika aika ainutlaatuisesti hienoja ihmisiä, että jos olisi semmoista uskallusta.

Että kun mä oon huomannut itse tässä kun mä oon jutellut nuorten kanssa. Kun sitten taas kun mulla on teini ikäiset lapset niin sitten heidän kavereiden ja muiden kanssa niin esimerkiksi kynnys kirjoittaa lyriikkaa on tosi kova nuorilla kun ajatellaan että että moni ajattelee että soittaminen on kivaa ja tolleen, mutta että että kukaan ei uskalla laulaa oikein mielellään.

Ja sitten kaikki on, että se, että se tekstien tekemisen vasta vaikeata olisikin ja totta kai se onkin vaikeata, mutta sitten ne ketkä on käynyt tekemään niin ne on ehkä ollut sitten semmoisia nuoria jotka on niinku jotenkin. Hienolla tavalla. Osanneet laittaa sen pelon sillä tavalla syrjää ja uskaltaa tulla niinku esille ja puhua oikeasti siitä mun monet nuoret kirjoittaa jotakin vähän niinku runoja tai mietelauseita.

Miksei niistä runoista tai mietelauseita tai niistä ajatuksista mitä pyörii, mitä laittaa ylös niin miksei niistä muka voisi tulla vaikka hyvää lyriikkaa, että kannustaisin kyllä niinku niitä omia ajatuksia, vaikka ne olisi aika hurjiakin. Täytyy muistaa myös, että jos itsellä on joku aika hurja ajatus ja sitä vaalia sitä omaa hurjaa ajatusta niinku niinku, mielessään, että tää on niin hurja että tää ei voi ääneen sanoa. Todennäköisesti se on silloin oikein hyvä.

Niinku. Siinä on todennäköisesti jotain semmoista syvyyttä, joka niinku ja pelottavaa, että että jos uskaltaa kohdata sen pelon ja sen jännityksen ja saa sanotuksi sen ajatuksen jotenkin ehkä niinku vielä vähän niinku taiteen kautta ettei tarvitse ihan että vähän pienen kierto kierto reitin kautta jotenkin ilmaista sen asian, jos ei uskalla ihan suorilta sanoa, niin se todennäköisesti on just sitä taidetta mitä me tarvitaan tänne maailmaan, että että me nähdään nähtäisiin toisemme.

00:28:06 Tommi:

Onko vielä jotain, jota haluaisit sanoa, ohjaamon nuorille? Jotka on 15 – 29 vuotiaita ei eikä oikein tiedä mistä aloittaa.

00:28:15 Marko:

En tiedä mistä aloittaa. Niin ei tiedä mistä aloittaa. No viisitoistavuotiaana ei mielestäni vielä ehkä tarvitsekaan tietää, että ehkä ehkä ehkä niille nuoremmille nuoremmille nuorille voi sanoa, että ei tarvitse stressata.

Ei tarvitse vielä tietää viisitoistavuotiaana mitä haluaa ja sitten vähän vanhemmallekin nuorille voi vielä sanoa sen että tota että. Että ihminen voi, tosi niinku kauan olla ajopuuna, ennen kuin se löytää jotain. Mie mie voin esimerkiksi itsestäni sanoa se, että aloitin laulamisen kaksikymmentäkahdeksan vuotiaana.

Että tota sitä ennen ollut lukuisissa bändeissä kitaraa ja sitten tota en ole koskaan kokeillut laulamista ja sitten mä perustin Mokoman ja totesin että nää on niin henkilökohtaisia. Nää tekstit että näitä ei voi laulaa kukaan muu että nyt täytyy vissiin opetella laulamaan. Ja kyllä se alkuun se palaute oli aika hurjaa kun noi jollekin kolmekymppinen ja rupeaa rääkymään eikä oikein pysy vireessä ja nuotissa. Ja ja tuota palaute oli aluksi tosi karua kunnes vuosien harjoittelun jälkeen yhtäkkiä huomaaan, että nyt minä hallitsen tätä jo jonkun verran.

Että tota että että ei me on meillä on silleeen. Me ollaan semmoisessa onnekkaassa asemassa, että vaikka se saattaa tuntua sieltä perspektiivistä sieltä 15-29 vuoden sisältä olevasta perspektiivistä siltä nyt pitäisi jo tietää jotain vähäsen.

Niin me saattaa elää 100 vuotiaaksi ainakin 80 vuotiaaksi tai jotain. Meidän ei tarvitse tietää ja me voidaan kouluttaa itseämme uudelleen, jos he nyt tuntuu siltä, että nyt kiinnostaa vaikka toi asia niin tekee sitten sitä ei tarvitse jokaisesta asiasta ajatella, että olisiko tästä minulle elämänura tai elämän niinku, Harrastus kannattaa harrastaa paljon uteliaasti nähdä asioita, tehdä kaikennäköisiä juttuja ja ja ja ja sen ei välttämättä tarvitse olla koulupolku mikään niinku johtaa siihen lopullisesti siihen elämän siihen isoimpaan juttuun.

Ja sitten sillä tavalla niinku kannustan sellaiseen rauhallisuuteen, ettei tarvitse pelästyä sitä, jos ei vielä ihan täysin tiedä mistä aloittaa. Se voi olla, että se ihan yhtäkkiä yllättäen vaan joku päivä joku asia mitä on kauheasti tehnyt on päivittäin piirtää ja yhtäkkiä tajua. Tätähän me haluaakin tehdä elääkseni.

Mulla on itselläni. Kun on viisitoistavuotias tytär, joka just nyt yhteishaussa haki koulu niinku eri kouluja niin hänellä olisi niinku riittänyt paukut niinku Tampereelle joihinkin lukioihinkin, mutta hänelle yläaste on ollut sen verran kova koettelemus, että hän totesi, että että hän ei halua nyt tässä välissä mennä lukioon, että hän ei halua jatkaa tätä tätä puurtamista vielä seuraavat 3 vuotta, että hän haluaa tehdä tässä välissä jotain mikä tuntuu niinku kivalle.

Me oltiin sillä, että mahtava ajatus, koska sen lukion kerkeä käymään myöhemminkin ja nyt voi niinku tehdä jotain mikä tuntuu kivalle ja kasvattaa omaa itsetuntoa ja itseluottamusta ja tota niin ja mikään kiire ei ole, että mie niinku sillä tavalla jotenkin koen että, että ehkä siitä semmoista ei tiedä mistä aloittaa, niin siinä saattaa monesti olla just kysymys semmoista ulkoa puolella ulkopuolelta tulevista paineista, vertailuista muihin ja ja siitä semmoisesta, että mitä yhteiskunta meiltä odottaa tai että mitä tän ikäisen ihmisen jo pitäisi tehdä ja olla.

Ja tota ja sellainen sellainenhan niinku se voisi sanoa eksistentiaalisesta kriisiksi elikkä olemassaoloa niinku kyseenalaistavat kriisiksi. Semmoinen tulee monesti myös niinku elämässä sitten vielä myöhemminkin vastaan viidenkympin viidenkympin tienoilla tulee monesti semmoinen ja itselläkin esimerkiksi vaikka kun on tämmöinen bändipaita jatka soittaa jossain bändissä.

Sitten on hirveästi jotakin tuttavia, jotka tekee ikään kuin niinku niin sanottuja oikeita töitä. Elikkä niinku. On on hyvissä ammateissa ja jotkut tekee käy vaikka, jotain rokotekehitystä tekee. Joku ei sitä ajattele. Tässä sitä nyt vaan itse niinku soittaa bändissä, että sitä saattaa semmoinen ajatus niinku livahtaa mieleen itselleenkin, että sitä on jotenkin vielä niinku niin niin ettei vieläkään oikein ole niinku kasvanut isoksi kun vieläkin vaan tekee tätä, mutta sitten samalla kun hetkeksi sitä pysähtyy miettimään niin tajuaa sen että niinku, että, että että ihmisen on hyvä kehittää sekä niitä taitoja, joissa se on niinku jossa se huomaa että mulla on tähän minulla on taipumus tehdä kykyjä, mutta sitten myös jonkun verran niitä taitoja, joissa se ei ole niinku ei jotka jossa se ei ole, Hyvä, että jotta kehittyisi myös jossain sellaisessa asioissa, mutta että niinku omaa osaa, täytyy muistaa olla kiitollinen siitä omasta osasta, että jos on niinku huomaa, että jossakin asiassa on vaikka keskimääräistä lahjakkaampi, niin kyllä siitä pitää osata olla kiitollinen eikä heittää romukoppaan semmoista taitoa.

Että jos siellä on nuoria nyt kuulemassa ja joku on vaikka hyvä piirtäjä ja joku on vaikka hyvä skeittaa ja niin vaikka ne tuntuvat ehkä tällä hetkellä semmoiset taidot että ne ei niinku ole mitään oikeita taitoja niinku työmaailmassa ja työelämässä ja niinku siinä horisontissa, että mikä näkyy niin ne on oikeita taitoja. Ne on hienoja taitoja ja ne vähintään antaa elämälle sitten joskus kun on se työelämä ja on ehkä perhettä ja muuta ne antaa vähintään mieli mielekästä niinku pohjaa niinku harrastuksille ja tällaisille asioille, että niinku että että eihän tää elämä ole vaan ainoastaan vaan niinku koulua ja työntekoa tää on just nimenomaan tätä kulttuuria että mitä ihminen tekee silloin kun hänellä on vapaata aikaa. Silloin se voi käydä vaikka skeitata.

00:33:30 Tommi:
Tuohon on hyvä lopettaa. Kiitos Marko.

00:33:35 Marko:
Kiitos

00:33:36  [Musiikki mainos J-P Leppäluoto puhuu, soittaa kitaralla]
Kuopion nuorten Ohjaamo.

Äänitteen kesto 14:46

Haastattelija: Tommi Salmela, Nuorten Ohjaamo Kuopio
Haastateltava: Timo Kotipelto, Stratovarius

 

00:00:07 [Kitara soi ja J-P Leppäluoto sanoo Ohjaamo mainoksen:]
Tervetuloa nuorten Ohjaamon podcastiin.

00:00:13 [Taustalla soi Stratovariuksen Unbreakable ja feidautuu pois]
Tommi Salmela:
Nyt ollaan täällä Sawohouse Kuopio, täällä on semmoinen Sawohouse Underground mesta ja mulla on tossa Timo Kotipelto Stratovarius yhtyeestä, mutta puhutaan ekana minkälainen fiilis on nyt koronan ja kaiken sähläyksen jälkeen, kun on päässyt keikoille niin Timo Kotipellolla.

00:00:35 Timo Kotipelto:

No tota tämähän on tietysti. Tuntuu, että elämällä taas jonkinlainen tarkoitus, kun on päässyt töihin ja tota jostain syystä nää tän kesän.. toi eka keikkahan meillä oli toukokuussa yli 2 vuoden tauon jälkeen. Oli meillä itse asiassa yksi tuossa korona aikana, jossa Suomessa sai festarit vetää oli tuolla Jyväskylässä toi John Smith Frozen, olisko se ollut on neljäs päivä joulukuuta, mutta edeltävästä keikasta ennen sitä oli 2 vuotta.

Silloin oltiin Etelä-Amerikassa Bogotassa. Se oli itsenäisyyspäivänä 2019 6. joulukuuta. Muistan sen kun oli tosiaan itsenäisyyspäivä, oli vika keikka bändillä ja sitten oli pitkä tauko keikkailun suhteen. Mutta me ollaan tässä levyä tehty sinä aikana, että sävelletty kuukausia oikeastaan ja sitten tietysti äänitykset päälle.

Mutta tosi mahtavaa ollut sen jälkeen, kesällä alkoi nää keikat ja että pitkästä aikaa päästä taas bändin kanssa enemmän tekemään töitä ja nyt on tää Suomen kiertue sitten uuden levyn tiimoilta, niin jostain syystä tää on mukavampaa kuin vuosikausiin. Tiedätkö, uudella nuoruuden innolla lähes! (naurua)

00:01:42 Tommi:

Kyllä juurikin näin. Mä heitän semmoisen mietelauseen. Niin Platon on laittanut, että: “Kaikessa tekemisessä alku on tärkeintä.”

Mitä se sanoo sulle?

00:01:53 Timo:

No tuo kuulostaa sillä lailla tutulta, en häntä henkilökohtaisesti ole tuntenut, koska käsittääkseni Platon on elänyt vähän aikaisemmin.

Mutta joo siis aloittaminen on varsinkin luovalla alalla oleville, niin se on hirveän vaikeata, joka asiassa. Mun mielestä toi on hienosti sanottu. Sanotaan, että alku on tärkeätä. Mun mielestä se aloittaminen on ehkä se termi, joka itselle sillä lailla.. että sitten kun pääsee, se on ihan sama missä asiassa se on. Varmaan mun luonteen laadussa, että oli se sitten, että pitää käydä tekemässä takka puita tai mitä vaan, niin sitten kun pääsee ihan alkuun niin sitten se lähtee. Mutta se on kauhean vaikeeta, voi aina siirtää kaikkia juttuja. Sama se on luovassa hommassa.

00:02:34 Tommi:

Kyllä, juurikin näin. Mitä Timo oikein vapaa ajalla duunaa?

00:02:41 Timo:

Vapaa ajalla. No tota. Tietysti se menee osittain tenavan kanssa ja sitten se lisäksi menee tietenkin koiran kanssa tulee pari kertaa päivässä käytyä lenkillä ja jos puhutaan siis ihan vapaa ajasta, että ei mene studioon ollenkaan, joka mulla on pihassa, mutta tota sitten yritän..

No siinä tulee tää pakollinen pari kertaa kävelyä ulkoilua sen koiran kanssa joka tapauksessa siinä sitten lapsen kanssa samalla, mutta sitten nyt mä rupesin taas vuosien tauon jälkeen tai yritän ruveta käymään salilla pitkästä aikaa.

Sitten mitäs muuta? Ihan yleensä mun niinku jokainen päivä oikeastaan päättyy siihen, että mä en ehkä yleensä kato, no  eilen katsoin itse asiassa taisi olla Disneyn jotain Star Wars sarjoista, mutta yleensä illat päättyy niin, että mä kuuntelen kirjoja. Kaikennäköisiä taitaa olla.

Mulla on ehkä fifty fifty että mua kiinnostaa hirveästi niin kun elämänkerrat, jotka on johonkin muusikoihin liittyviä tai sitten johonkin urheilijoita tai semmoisia tyyppejä, jotka on mun mielestä mielenkiintoisia henkilöitä, mutta äänikirjoja kuuntelee ja niistäkin puolet on siitä fiktiota, että niinku ihan ihan höpöhöpöä.

Mutta että se on mulle keino sitten siinä vaiheessa, kun ruvetaan nukkumaan, niin sitten mä kuuntelen äänikirjoja, että se, mutta kyllähän sen päivän kaikkea mahtuu muutakin.

Kyllä mä yrittänyt golfiakin pelata, [hymähtelyä ja naurua] mutta se ei ole se kun on niin kauhean hyvin. Se on vähän liian vaikea lajia mulle, kun mä salibandyn aikanaan pelasin vähän enemmän, mutta tota tää on vielä jotenkin teknisempää sitten että.

00:04:15 Tommi:

Onko sulla itselläsi mitään historiaa niinkun nuorisotyössä?

00:04:20 Timo:

No siis lasketaanko se että me tota no me ollaan pidetty, nyt ei muutamaan vuoteen enää pidetty, mutta siis nuorten musiikkileirejä  on pidetty, että sillä lailla sellaista niinku sellaista tota nuorten kanssa on tullut tehtyy.

Hetkinen pidettiinkö me nyt sitten 8 vuotta vai mitä? Lappajärvellä, sillon aikana oli se kuorosota TV ohjelma ja sitten siitä tuli tota saatiin rahoitusta, niin saatiin ostettua nuorille soittimet ja sitten pidettiin sitä leiriä, että sillä lailla on niinku ollut ollut tekemisissä.

Mutta tota en valitettavasti vielä sitten enemmän, että varmaan se tulee tässä eteen sitten kun oma oman lapsen kautta jollain lailla kuitenkin se homma. Siis oonhan mä ollut tuossa Aseman lapset toiminnassakin mukana. Siinä mä olin mukana!

00:05:05 Tommi:

Niin juurikin.

00:05:08 Timo:

Joo tota. Helsingin päässäkin jonkin aikaa, mutta se oli niin vähäistä, että mä en niinku koe että mun rooli on ollut niin iso siinä. Mutta että kiva, että pystynyt olemaan jollain lailla mukana.

00:05:19 Tommi:

Mikä antaa Kotipellolle voimaa elämässä ja ehkä missä koet olevasi hyvä?

00:05:27 Timo:

Tähän nyt on selkeä vastaus tietenkin, että musiikki ja laulaminen, että niinku emme koe että. Mä luulen, että ihan kohtuullinen laulaja olen, mutta en mä kyllä niinku sitten taas.. [naurua]

En mä tiedä oonko mä missään muussa lähellekkään tavallaan sitä mistä ja sitten musiikista ja laulamisesta varsinkin livenä laulamisesta, niin siitähän tota mä saan niinku kaikista kovimmat kiksit.

Niinku että se. No ehkä se voi olla jos jossain urheiluhommissa voi tulla samanlainen endorfiini, mutta kyllä tuosta että siitä varsinkin tässä kun näkee, että yleisö nauttii siitä bändi antaa jengille energiasta se ne antaa takaisin energiaa, niin se on mulle ehkä se kovin syy mikä laittaa jaksamaan. Se on ihan mahtavaa.

00:06:08 Tommi:

Onko sulla jo antaa jotain muusikkona nuorille? Ehkä jotka haaveilee muusikon urasta niin jotain semmoista mikä auttaisi niitä eteenpäin? Koska meillä on paljon on tullut, tai no paljon ja paljon, mutta on tullut jonkun verran nuoria jotka on miettinyt sitä, että millä tavalla hän voisi tehdä uran musiikissa tai yrittämisessä yleensäkin?

00:06:31 Timo:

No mun mielestä musiikki hommissa niin se ei, jotenkin mä vieroksun sellaista ajatusta, että lähdetään tekemään musiikkia tai ajatellaan, että että minusta nyt tulee tähti sen takia, että sitten mä saan paljon rahaa koska se on lähtökohtana ihan väärä.

Kyllähän se on tietysti mahdollista, mutta sitten jotenkin mulle, mä oon ehkä niin vanhan koulukunnan mies, että mun mielestä musiikkia lähdetään tekemään sen takia koska se on hauskaa ja sitten jos siinä yhdistyy muutama. Sehän on siis menestyminen.

Menestymiseen vaaditaan muutamiakin juttuja: pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaa, pitää olla tietty määrä lahjakkuutta ja oikeanlaisia ihmisiä. Että se ei riitä että jos kotona teet. Toki sä pistät niinku omaa musiikkia ja että siis tietokoneella ja tällä lailla ja sitten laittaa sitä tuonne youtubeen. Mutta jos puhutaan bändi hommista, niin kyllä se vaatii sitten niinku et siinä on useampi asia loksahtaa.

Mut mun mielestä pitää vaan lähteä toteuttamaan sitä omaa omaa unelmaa tai omaa visiota ja niin niinku seurata, no sydäntä myös niinku voi suoraan sanoa. Että jos joku asia viehättää, niin lähtee sitten sitä sitten toteuttamaan. Eikä mieti että nyt on hetkinen että nyt on tän tyylinen musiikki on kaikista suosituin mä lähden tekemään semmoista. Mut jos se ei oo sun juttu, niin sitten älä lähde tekemään semmoista. Se sama pätee muuhunkin taiteeseen, että kaikista tärkein tietysti jos löytää sen oman oman jutun ja sitten jos sen löytää niin sitten kehittää itseään siinä tyylissä.

Että se jotenkin niinku. Toki jossain vaiheessa sitten varmaan tarvitsee apujoukkoja, levy-yhtiöitä ja ehkä jopa managereita ja tämmöisiä, mutta että se on sitten sen ajan murhe. Mutta tota niin mun mielestä ei kannata ehkä liikaa kuunnella mitä jotkut levy-yhtiöt tai jotkut managerit kertoo sulle. Että sun pitää muuttaa sun omaa tyyliä tai sua ihmisenä sen takia, että sä menestyisit jos ei se ole luontevaa, niin mun mielestä sitä ei kannata tehdä niin. Näin mä näkisin.

00:08:25 Tommi:

Joo, Viisaita sanoja. Jotkut ajattelee, että keikat on työpäiviä. Ajatteletko sinä että, nyt on työpäivä?

00:08:37 Timo:

Se on vähän niinku sanoisin että kaksjakoinen suhtautuminen mulla siinä mielessä, että se on mulle. Mulla on niinku tavallaan sillä lailla juhlaa, että pääsee keikoille sitten, jos on hyvä keikka joka tarkoittaa sitä että sä oot valmistautunut siihen tarpeeksi hyvin ja käytännössä se tehnyt vuosikausia duunia sen eteen että sä oot tietyllä tasolla sä pystyt tekemään sen ja se on sillä niinku juhlaa sitten päästä soittaa.

Mutta kyllä se sitten taas tän tyylisuunnan laulajana, kuten varmaan itsekin tiedät sitten kun lähdetään korkealta ja kovaa, niin kyllä se aikamoista duunia näitä että siinä ei hirveästi säästellä, että mennään koko ajan siellä niinku veitsen terällä että tota siinä on jännittäviä asioita tapahtuu koko ajan. Ja tämmöisessä musatyylissä, jossa on hirveästi nuotteja ja ääntä ilmassa ja tota niin ei, ei se semmoista rutiinia onneksi ole koskaan. Että mulla on pari kertaa tainnut näiden vuosien aikana olla semmoinen, että ei ole jännittänyt yhtään mennä lavalle. Ja ne on ollut tosi huonoja keikkoja, mutta on varmaan kaksi. Yhden mä muistin yksi festari oli suomessa, jostain syystä ei vaan et tää nyt mennään vaan tekee ja sitten oli tosi huono fiilis koko ajan itselle, että ei tästä saanut mitään irti. Että siinä pitää olla semmoinen pieni jännitys ja se ei niinku sillä lailla et mikään keikka ei ole samanlainen: keikkapaikat vaihtuu, biisit vaihtuu ja joskus vaihtuu soittajat ympärilläkin, että sehän on tässä mahtavaa tässä hommassa. Yksikään päivä ole samanlainen.

00:10:07 Tommi:

Mitä asioita nuoret sinulta sitten kysyy? Mä puhun tälleen nuoresta vaikka ollaan ravintolassa.

00:10:15 Timo:

Niin elikkä mitä ne nuoret kysyvät? No kun nää on valitettavasti suurin osa näistä keikoista on  k 18. Mut festareilla onneksi tuossa oli, oltiin hyvin muun muassa tuossa kesällä Kuopion rokissa ja siellä oli kiva nähdä kun siellä oli vanhempien lisäksi niin siellä oli siis alta kahdeksantoistavuotiaita katsomassa, ainakin alta kaksikymppisiä ihan selkeästi. Niin se oli hienoa, että sitten ne saattaa kysyä kysyä tietysti, että mitkä on mun idoleita ollut ja tota sitten peruskysymyksiä, että monessako maassa oot käynyt, jota mä en koskaan edes muista, tai jotain tämmöisiä.

Mutta sitten taas se on eri juttu, että jos ollaan musiikkileirillä opettamassa laulua, niin sittenhän me puhutaan ihan eri asioista, kun että tämmöisessä pikaisessa kohtaamises: “saanko selfien” niin eipä siinä paljon laulutekniikasta sitten puhuta. Mutta sitten taas että kun ollaan opetustilanteessa niin se on ihan eri juttu.

00:11:07 Tommi:

Ootko sä huomannut onko sulle tullut eteen semmoista tilannetta, että missä nuori kertoo minkä verran se sinun musiikki tai siinä bändissä, missä sä oot ollut tai niin poispäin, on vaikuttanut hänen elämäänsä.

00:11:21 Timo:

No joo itse asiassa tommoisia tulee varsinkin netin kautta on tullut Facebook viestejä ja muista sosiaalisesta mediasta. Niin tota sitä kautta varsinkin on tullut plus että sitten niinku joskus kun on tavannut tavannut ihmisiä, mutta sitähän mä en nyt tiedä minkä ikäisiä he on, että kun se tulee internetin kautta.

Mutta siellä on tullut semmoisia, että kuinka paljon esimerkiksi meidän bändin musiikki on vaikuttanut siihen, että että kun on ollut ihmisillä tosi synkkiä aikoja sitten, ne on saanut siitä voimaa ja mun mielestä se on niinku kovin tunnustus. Onhan se kiva tietysti nähdä, että jos joku kriitikot tykkää levystä, mutta se on niinku aitoa sitten, jos joku sanoo, että teidän musiikki on auttanut mua jaksamaan näissä vaikeissa elämäntilanteissa tai vuosien aikana. Niin tota se on kyllä parasta parasta palautetta mitä muusikko voi saada silloin.

Silloinhan se tuntuu, että no nyt on tehty jotain oikein. Semmoista on kyllä tullut aika paljonkin ympäri maailmaa.

00:12:17 Tommi:

Monesti ne nuoret saattaa sanottaa, kun musiikin kautta saa sitä voimaa ja voi olla haasteellinen lähteä sanomaan semmoista asiaa, mikä on niinku siellä sydämessä aika syvälläkin.

Niin mitenkä sä oot niinku itse pystynyt kohtaamaan sen asian tai mitä oot miettinyt että mitä mitenkäs mä tähän oikein vastaan?

00:12:39 Timo:

Mä oon kyllä sillä lailla yrittänyt tavallaan tota vastata, ensinnäkin tietysti mä olen kiittänyt sitä, että meidän musiikki on pystynyt jeesaamaan ja sitten oon tietysti yrittänyt sillä lailla niinku kannustaa löytämään positiivisia asioita, että jaksaa siinä omassa elämän elämäntilanteessa.

Ja tota se on mun mielestä tosi hienoa ja mä oon yrittänyt kertoa sen, että tää on myös niinku meille musiikin tekijöille hienoa palautetta. Että kiitos että kerroit! Tää on se mitä mä sanon. Se on parasta palautetta, jos musiikki on on pystynyt jeesaamaan ihmisiä.

Että kyllähän keikoillakin tulee sitä palautetta, että ihmiset laulaa mukana, mutta sitten se on vähän eri tasolla. Sitten taas kun mennään tämmöiseen että se tulee niinku ihan henkilökohtaisesti sulle.

00:13:30 Tommi:

Onko vielä jotain, jota haluaisit sanoa Ohjaamon nuorille?

00:13:36 Timo:

Tuota no tietenkin mä haluan sen sanoa, että  teillä on siellä hyvät ohjaajat, että kuunnelkaa heitä, koska heillä on elämänkokemusta valmiiksi ja sitten menkää rohkeasti juttelemaan näille aikuisille.

Ja se että.. Sitten kun se löytyy se oma juttu, se ei välttämättä löydy heti tai en mä tiedä tarvitseeko se olla oma juttu, mutta sitten kun löytyy se mitä te haluatte tehdä tehdä elämässä, niin sitten rohkeasti sitä kohti ja tota. Ja silmät avoimina.

Maailmassa on tosi paljon hyvääkin, että älkää antako tän nykyisen maailmantilanteen lannistaa tai ahdistaa liikaa, että kyllä me tästä selvitään, että täällä on kaikennäköistä on tautia ja sitten kaikkia sotia, mutta tota.

Pitää olla tosi paljon hienoja asioita ja onneksi on, ja ne jaksaa auttaa meitä sitten jaksamaan.

00:14:30 Tommi:

Kiitoksia Timo Kotipelto Stratovarius

00:14:41 Timo:

Kiitos.

00:14:45 [musiikki Kitara soi ja J-P Leppäluoto sanoo Ohjaamon mainoksen]

Kuopion nuorten Ohjaamo.

 

Äänitteen kesto 36:06

Haastattelija: Tommi Salmela, Nuorten Ohjaamo Kuopio
Haastateltava: Noora Louhimo, Battle Beast

00:00:07 [Kitara soi ja J-P Leppäluoto sanoo Ohjaamo mainoksen:]
Tervetuloa nuorten Ohjaamon podcastiin.

00:00:14 [Taustalla soi Battle Beast kappale.] Puhuja 1 Haastattelija Tommi Salmela:
No niin tervetuloa. Tänä päivänä meillä vieraana muusikko Noora Louhimo Battle Beast -yhtyeestä tervetuloa.

00:00:23 Puhuja 2 Noora Louhimo:
Nuo kiitos paljon. Kiva kun kysyit.

00:00:27 Tommi:
Hienoa. Tota ensimmäisenä pistetään kysymykset heittoon ja sanotaan tämmöinen mietelause: ”Ajatuksistasi tulee sanojasi, sanoistasi tulee tekojasi, teoistasi tulee tapojasi, tavoistasi tulee arvojasi, arvoistasi tulee kohtalosi” mitä tämä mietelause sanoo Nooralle?

00:00:51 Noora:
Tää on just näin. [Naurua]

Siis toi oli hyvä kiteytys siitä miten mä ajattelen. Mikä on mun elämän filosofia, että mihin mä myös pyrin elämässä olinpa sitten artistin tai arki-Nooran roolissa niin, että toimitaan niitten omien arvojen mukaan. Ja tavallaan tää on vasta valjennut mulle, ihan oikeastaan viimeisen parin vuoden sisällä, tämmöinen, että kuinka tärkeätä on tarkastella itseensä niiden omien arvojen kautta.

Ja jos elämässä on vaikka jotain, vaikka omia tapoja, mitä haluaisi muuttaa, niin silloin kannattaa oikeasti ensimmäisenä katsoa, että mitä arvoja itsellä on. Ja jos sun arvomaailmasta puuttuu, vaikka joku sellainen oleellinen asia mikä voisi edesauttaa tätä muutosta, mihin sä haluat, niin ensin kannattaa alkaa kartoittamaan tosiaan niitä omia arvojaan. Ja sitten niinku itse olen nyt viime aikoina justiin käynyt tosi syväluotaavia tämmöisiä omien arvomaailmojen ja prioriteettien tarkastelua läpi.

00:02:16 Tommi:
Noni, tuohan kuulostaa hienolta ja tämän mietelauseenhan on lausunut Mahatma Gandhi.

00:02:23 Noora:
Alright viisas!

00:02:23 Tommi:
Kyllä. No niin: kuka on Noora Louhimo ja minkälainen ihminen olet?

00:02:32 Noora:
Mä oon luonnonlapsi. Mä oon semmoinen ihan luonteeltani. Mä oon semmoinen vähän niinku naiivi: mä haluan aina uskoa kaikkeen hyvään ensimmäisenä ja olla semmoinen hyvän fiiliksen ja semmoisen positiivisen ajattelun tuoja.

Ja silleen, että kyllä mäkin monesti myös saatan kapsahtaa siihen negatiiviseen ajatteluun, mutta mä oon huomannut että niin se vaan on, että positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta.

Eli elikkä kannattaa aina miettiä. Mä nyt tässä samalla jakelen neuvoja, koska mä rakastan myös neuvoa kaikkia ihmisiä [naurua] ja myöskin sen kautta tavallaan tarkastella omaa itseäni. Niin just se, että jos se oma pään sisäinen puhe on negatiivista tai negatiivissävytteistä enemmän, että kaikki alkaa sillä ”ei:llä tai että en mä kuitenkaan ja ei tästä mitään tule kuitenkaan”

Tai tälleen näin, niin silloin ne asiat yleensä myös meneekin niin, että ei siitä sitten tule mitään. Mutta sitten jos saa alatkin manifestoimaan, ihan vaikka ..ja mä oon niinku huomannut tän että tää oikeasti toimii! Tää ei ole mitään höpöpuhetta vaan tää toimii, että jos sä rupeat puhumaan itsellesi kivemmin, sä puhut itsellesi niinku sä puhuisit sun parhaalle ystävälle ja sä mahdollistat asioita, että sä kannustat ja sä sanot että ”kyllä sä voit onnistua tässä ja yritäpä uudelleen. Ja hei okei no nyt se ei mennyt niin hyvin, mutta kokeilepa ensi kerralla jos se sitten menisi.”

Niin pikkuhiljaa alkaakin huomaamaan – Se tulee todella sniikisti silleen, että sitä ei edes välttämättä huomaa vasta kun jopa vuosien jälkeen, että hei nää asiat on oikeasti mennyt just silleen kun mä toivoinkin, mutta ei välttämättä sitä reittiä tai sillä tavalla kun sä olisit halunnut.

Niin munhan piti vastata tosiaan, että kuka mä oon, mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, että mä oon tosi puhelias. [Naurua]

Ja tämmöinen että mä tykkään lähteä niinku oikeasti syvään päähän välittömästi, että no bullshit, mä rakastan keskustelua ja asioiden semmoista oikein syväluotaavaa mietiskelyä ja pohdintaa ja myöskin niitä eri vinkkeleitä. Mä oon varmaan semmoinen vähän niinku tavallaan filosofi tietyllä tavalla.

00:05:06 Tommi:
Mitä Kuuluu Nooralle nyt?

00:05:08 Noora:
Mullehan kuuluu oikein hyvää tällä hetkellä. Ihan niinku yksityiselämässä on rakkautta ja kotieläimet on kunnossa. Meillä itse asiassa justiin alkaa niinku uusi elämänvaihe sitten, mutta toi on semmoinen mitä mä oon aina kaivannut, että mä oon halunnut elämään luontoa. Mä oon siis koko elämäni tähän asti asunut kaupungissa kerrostaloasumisessa, mutta mulla on aina ollut semmoinen fiilis, että mulla on hirveä kaipuu ollut niinku luonnon lähelle ja luontoon. Ja aina kun on päässyt jollekin mökkireissulle jonnekin ja aikoinaan harrastin partiotakin, niin tuli semmoinen olo, että nyt mä oon niinku kotona.

Mutta mutta nyt niinku olosuhteet ja oma työ, oman työn hedelmät on alkanut niin sanotusti tuottamaan tulosta ja nyt mä sain sen kodin mitä mä oon aina kaivannut. Se tukikohta ja se on tosi tärkeä. Tosi tärkeä tämmöinen osa-alue ja asia minkä mä uskon, että tää tulee vielä vahvistaa meikäläisen henkistä hyvinvointia entistä enemmän.

Ja sitten työn puolesta. No tuossa vähän niinku vinkkasinkin, että töitä on riittänyt. Että kyllä täytyy sanoa, että tässä on nyt about 15 vuotta oon tehnyt ammattilaisena. Tai mä pidän itseäni ammattilaisena siitä lähtien, kun jotain liksaa oon saanut keikoista.

Että tällä perusteella täytyy sanoa, että mä edelleenkin haluan kyllä alalla olla, mutta välillä on myös niitä fiiliksiä, että pitäisikö mennä takaisin siwan kassalle, että että. [Naurua]

Mutta mä luulen, että se myös johtuu ihan siitä, että kun kaikissa ammateissa ja kaikissa duuneissa on nää hyvät ja huonot puolensa ja vaikka sä tekisit sitä hommaa mitä sä rakastat, niin sitten kun tulee niitä mutkia matkaan ja sitten itsestä riippumattomista syistä alkaa tulemaan sitä painolastia, niin sitten alkaa stressaamaan.

Ja mähän oon todella stressaava ihminen vielä kaiken lisäksi. Että mä en pelkästään omien asioiden stressi, vaan sitten mä mietin kaikkien mun läheisten ja muidenkin ihmisten stressin aiheita. Ja otan vähän niinku kaikkien ongelmat omille harteilleni. Mutta sitä mä oon nyt opetellut, että ei mun tarvitse kaikista pitää huolta, vaikka mä haluaisinkin.

Mutta tota niinku pääasiallisesti mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen, että mulla on töitä, Battle Beastilla on hyvä meininki.

Ja sitten mulla on se oma soolo homma se Noora Louhimo Experience, niin siihen mä en ole kerinnyt panostaa niin paljoa. Mutta se koko ajan kytee tuolla pinnan alla sillee, että se seuraava albumi on kyllä tulossa jossain kohtaa, kun sille vaan suo aikaa.

00:07:55 Tommi:
Mikä antaa sulle eniten voimia elämässäsi ja miten vietät vapaa aikaa?

00:08:00 Noora:
Mulle antaa eniten voimaa rakkaat läheiset ihmiset ja sitten myöskin kun mä pääsen luontoon. Mulla on koira, Bobi semmoinen mopsi poika, ja sitten mulla on 2 kissaa Köntti ja Pörrö ja ne antaa mulle myös semmoista omaa voimaansa.

Niiden eläinten kanssa on ihanaa, kun omassa yksinkertaisuudessaan musta tuntuu, että niiltä saa semmoista niinku – oikeasti joo tavallaan ei se ole ehdotonta rakkautta, mutta tavallaan se on! Tai sille että kun niitten kanssa ei tarvitse, ei ole niitä inhimillisiä tai semmoisia ihmismäisiä kommervenkkejä, vaan sä voit tavallaan.. niinku silloin kun mä hengaan omien eläinten kanssa kotona. Ni mä saatan alkaa käyttäytyä niinku ne. Vähän niinku silleen että mun ei tarvitse niinku mitenkään puhua niille niinku ihmismäisesti, vaan mä voin maukuja ja haukkua ja semmoisella kehon kielellä tavallaan keskustella niiden kanssa ja oikeasti mennä tavallaan siihen omaankin semmoiseen tota.

Ei se nyt tarkoita sitä, että mä hyppisin jossain kirjahyllyssä. [Naurua]

Vaikka sekin olisi hauskaa, mutta tota. Mutta siis se, että niin kun eläinten kanssa se on niin paljon, jotenkin siinäkin saa semmoisen irtioton arjesta ja myös itsestään tietyllä tavalla.

Mutta sitten taas kyllä sitten kun on ihmisten, just nää niinku ihmiset, joista välittää ja jotka välittää susta, niin kyllä ne on ne tärkeimmät mitkä pitää oikeasti itsensä tässä jotenkin maan päällä.

Mutta sitten pitää muistaa myös itsensä. Mä oon ruvennut harrastamaan siis tällaista ihan mietiskelyä ja meditointia. Oikeastaan viimeisen vuoden ajan oon harjoitellut tämmöistä. En siis ole vielä pystynyt siihen, että mä niinku täydessä hiljaisuudessa vaikka meditoisin. Mä sitten katon youtubesta jotain näitä 10 minuutin meditaatioita kuuntelen näin. Ja ne on tosi hyviä, vaikka joskus on tiiätkö vaikea keskittyä, tai mulla on yleensäkin vaikea keskittyä, niin sitten mä pistän jostain youtubesta tulemaan lounaan jälkeen ja sitten jotenkin vaan että saa vähän niinku rauhoitettua.

00:10:24 Tommi:
Missä olet hyvä?

00:10:26 Noora:
Mä oon hyvä ihmisten yhteen tuomisessa. Ja mä rakastan semmoista niinku organisointia sellaista, että mä haluan tuoda ihmiset yhteen. Semmoisella niinku hyvällä tarkoitusperällä aina. Ehkä siksi mä oon tälle alalle myös ajautunut, koska se tuo ihmiset yhteen, musiikki yhdistää.

00:10:50 Tommi:
Kyllä tota mennään niihin vähän hankalimpiin aiheisiin niin sanotusti. Sä oot puhunut paljon mediassa siitä, no mielenterveydestä kylläkin, mutta sitten siitä koulukiusaamisesta.

Haluatko kertoa niistä tilanteista, muistatko sinä, kun se ilmeni sulle ja käsitit, että tää on ehkä enemmän kiusaamista? Kun kaikille se kiusaaminen ei oo, se voi olla semmoista.. tiedätkö, että pojat kiusaa niin se on yleensä sitä että lyödään turpaan heti ensimmäisenä, mutta tytöillä se voi olla niin piilossa.

Että millä tavalla se sulle ilmeni?

00:11:39 Noora:
Mä oon ollut aina fiilis ihminen ja mä oon tosi niinku semmoinen, että mulla on aina tuntosarvet tavallaan tosi pystyssä omiin fiiliksiin. Mä tunnistan kiusaamisen siitä, että mikä fiilis mulla tulee siitä.

Mulla tuli silloin, no vaikka lähdetään nyt mun ensimmäisestä muistosta, kiusatuksi tulemisen muistosta liikenteeseen. Että kun mua tarhassa kiusattiin, niin siinä oli semmoinen tilanne, että nää tarhan muut tytöt, niin me leikittiin perhettä. Semmoista jotain perheleikkiä ja ne ei päästänyt mua siihen leikkiin, ellen mä.. ne niinku rupesi kiristämään mua, että jos mä en esitä joko perheen isää tai jonkun poikaystävää, niin mä en saa siihen leikkiin osallistua.

Ja mä muistan sen tunteen edelleen kuinka jotenkin. Mulla tuli tosi.. Mä tunnen sen oikein semmoisena tavallaan niinku kihelmöintinä mun kehossa, siis semmoinen ja sitten mulla tuli semmoinen, siis se pahamieli.

Kun sulla tulee pahamieli elikkä ihan kaikille tiedoksi: että jos sulla tulee paha mieli jostain. Ja tietysti voi tulla myöskin väärinkäsityksiä, mutta tossa oli ihan selkeä niinku tilanne. Ja sitten kun mä jouduin vielä niin kun nöyrtymään siihen. Se oli niinku nöyryyttävä tilanne ja semmoinen tosi alentava ja ensimmäinen semmoinen, että sen takia se on jäänyt mulle mieleen. Mä oon ollut 4 vanha vai 5 vanha sillo.

Mutta tota kyllä sä tiedät, kun sua kiusataan. Mutta myöskin jotkut kokemukset voi olla silleen, että sä oot kokenut jonkun, että sua on kiusattu, mutta se kiusaaja ei tajua, että se kiusaa. Se ei välttämättä ole tarkoittanut sitä kiusaamisena. Mutta tässäkin tullaan taas siihen esimerkiksi kotikasvatuksen, että mikä tuntuu kenestäkin kiusaamiselta.

Mutta itsellä oli silleen, että kun puhuit tosta että tyttöjen välillä ja poikien välillä, kun mullahan ei ollut tavallaan sitten, kun mennään vaikka ala-asteelle, niin mä monesti tappelin just nimenomaan poikien kanssa. Mä en tiedä miksi se oli niin. Se voi olla, mä oon yrittänyt analysoida tälleen jälkeenpäin, että miksi mulla oli niin paljon semmoisia niinku yhteenottoja poikien kanssa, niin en mä tiedä johtuuko se siitä, että mä oon ollut jotenkin vähän epä tyttömäinen. Mä oon ollut aina vähän semmoinen, että mussa on ollut vahva maskuliininen ja feminiininen puoli molemmat silleen luonteen puolesta ja sitten en mä tiedä mutta.

Mutta se sattui olemaan niin, että mä niinku olin siis ihan fyysisestikin tappelin poikien kanssa. Ja sitten siinä tietysti kävi vielä niin, että mähän jouduin siitä sitten aina pää niinku sinne niinku syylliseksi, koska mä olin yksin ja sitten siinä oli useampi poika sanomassa, että toi oli se joka aloitti. Niin enhän mä voi tehdä sille mitään.

Mmutta tämmöisiäkin tilanteita oli, että esimerkiksi mä mähän tykkäsin lapsena piirrellä kauheasti kaikkea, oon rakastanut aina kuvataiteita myöskin. Niin ne tuli ja repi ne mun piirustukset siellä koulun käytävällä. Ja mulla meni sitten hermot ja mä olin menossa vetää niitä lättyjä. Mä muista kunnolla sitä niinku tilannetta, ollaan siis ekaluokkalaisia ja näin mutta sitten siinä se meni niin, että kun jouduttiin puhutteluun, niin mä olin se joka vaan sekosi yhtäkkiä. Mutta tämmöisiä tilanteita voi sattua.

00:15:27 Tommi:
Oliko sulla helppo sitten ottaa ne asiat puheeksi myöhemmin?

Kun monestihan se on semmoinen, että kiusaaminen saattaa olla siellä alakoulussa tai yläkoulussa ja sitten siinä on pitkiä aikoja ennen kun ihmiset nuoret on saattanut käpertyä niinku siihen maailmaan ja pysyä siinä. Ja sitten se niinku esiintyy jollain tavalla oireilemisena.

Niin oliko sulle vaikeata ottaa niitä puheeksi niitä kiusaamistilanteita vai tuliko se paljon paljon myöhemmin sitten?

00:16:01 Noora:
Kyllä mä aina kotona mä kantelin kyllä kaikesta [naurua] niinku varsinkin ala-asteella mä oon ollut siis niinku tässäkin tulee ilmi näitä mun luonteenpiirteitä.

Mä oon hirveän avoin ja semmoinen, että mä välillä puhun vähän liiankin avoimesti asioistani, mutta että kyllä mä aina porukoille sanoin, jos mua kiusattiin. Mutta oikeastaan aloin sen sulkeutumisen yläasteella.

Tai silleen, että puberteetti ikä kun alkaa, niin kaikki ahdistaa muutenkin ja haluaa hyväksyntää jotenkin paljon paljon enemmän kun ala-asteella. Musta tuntuu että ala-asteella mä olin paljon itsevarmempi kuin yläasteella. Että mua ei ala-asteellakaan se kiusaaminen ei haitannut niin paljoa, koska mä jotenkin pidin enemmän puoleni, mutta yläasteella kun mä halusin lisää ja paljon enemmän muiden hyväksyntää, niin sitten mä koin että se on niinku mun tehtävä.

Että mä en voi kotona ruveta mitään äidiltä ja iskältä enää pyytää apuja, vaan mun täytyy itse selviytyä tästä helvetistä. Ja sitten mulla oli mun luokan poikien kanssa taas poikien kanssa, on on niitä tyttöjäkin on ollut, mutta kun mulla tulee nää pojat sen takia mieleen koska niitten kanssa oli enemmän just sellaista, enemmän oli poikien kanssa semmoista riitaa. Että että ne niinku sitten haukku ja tälleen näin, mutta sitten niitten kanssa mä rupesin tekemään sille että mä aina – Mä sain semmoisen  vinkin meidän koulukuraattorilta, että jos koulukiusaamista tapahtuu, niin tulee hänen luokseen niin hän auttaa.

Ja kun mullahan ala-asteella kävi niin, että ne opettajat ei auttanut mua, vaikka niille kertoi. Niin mä jotenkin.. se oli mulle iso kynnys mennä sille kuraattorille. Mun ensimmäinen asennehan oli tietysti se, että “no mä nyt menen sanoo, mutta ei tästä varmaan seuraa yhtään mitään.”

No mä kävin sanomassa ja sitten ne joutui puhutteluun. Homma jatkui taas normaalisti, mutta ehkä kolmannen kerran jälkeen, kun ne joutui rehtorin puhutteluun ja sitten vielä erottamisen uhan alle, niin sitten se loppui se kiusaaminen.

Ja sitten me ruvettiin kaveeraan niitten jätkien kanssa. Mutta siis se on myöskin, se kuuluu tavallaan, musta tuntuu että toi niinku kuuluu, vaikka en haluaisi että kiusaaminen tai tommoiset jyvät akanoista homma kuuluu kouluun, mutta se kuuluu jotenkin tohon tietyllä tavalla.

Mä ainakin itse koin että OK, että tää oli semmoinen tietynlainen elämänkoulu itsellekin. Että miten käsitellä asioita ja omia tunteita ja ongelmatilanteita. Ja sitten myöskin että miten kääntää joku asia sun puolelle, että ei tarvitse olla verivihollinen aina loppuun asti.

Ja sitten kun se meni niin, että ne itse rupesi silleen, että sähän ootkin ihan hyvä tyyppi. Tälleen näin. Ja ehkä se tuli siitä, kun mä pidin oman puoleni, niin mä sain heiltä sitä kunnioitusta.

00:19:06 Tommi:
Kävitkö pyytämässä apua sitten? Ootko myöhemmässä vaiheessa käynyt ihan ammattilaisen luona keskustelemassa?

00:19:13 Noora:
Olen olen käynyt. Mullahan oli siis ammattikoulun aikaan. Mä olin siis ammattilukiossa 16-19 -vuotiaana ja opiskelin siis kokiksi. Catering alan perustutkinto on takana ja silloin mulla alkoi semmoinen masennus.

Ja tota siis tääkin alkoi silleen tai tämmöinen paniikkikohtauksen omainen kohtaus tuli mulla siis yhdessä työharjoittelussa.

Yhtäkkiä mulla vaan tuli semmoinen ihan niinku joku varjo ois, tiedätkö sä peittänyt mun mielen siis täysin. Ja sitten mä vaan sanoin siellä että “sori mutta mun on pakko lähteä nyt lääkäriin.” Että mulla tuli vaan yhtäkkiä, kun mä olin jotakin mä en muista tarkalleen, mulla oli jotakin patoutunut siinä jo aikaisemmin. Joo mulla oli silloin myös sellainen poikaystävä joka aiheutti myös sellasia, tämäkin liittyy. Tämmöiset asiat liittyy, ne ei aina johdu vaan itsestä tai omista ongelmista vaan myöskin ihmiset joiden kanssa on, niin ne vaikuttaa, seura vaikuttaa.

Ja se oli kanssa sellainen. Hänellä oli mielenterveysongelmia ja musta tuntuu, että mä vähän niinku peilasin myös häntä, mutta myöskin sitten siihen lisäksi vielä ne omat omat kasvukivut ja ahdistukset ja masennuksen ja näin.

Ja kun tavallaan mä muistan, että ei mulla ollut periaatteessa mitään syytä olla masentunut. Mä olin silti jotenkin alakuloinen ja mä silloin ekaa kertaa, olinko mä 16 vai 17, niin mä hain ensimmäistä kertaa nuorisopsykiatrilta apua. Ja kävinkin siellä terapiassa juttelemassa asioista.

Tosi pian selvisi että tää oikeasti suurin osa siitä mun alakuloisuudesta ja synkkyydestä johtui siitä mun seurasta. Ja se onneksi loppukin vaan ,ei me keretty kuin 9 kuukautta seurustelee. Mutta sen jälkeen mä en käynyt moniin vuosiin terapiassa.

00:21:27 Tommi:
Mitenkä elämä on sen jälkeen muuttunut?

00:21:30 Noora:
Kyllähän se on muuttunut niinku.. Tai se on niinku muovautunut. Tässä silleen mä koen, että mä oon tavallaan. Mä oon kääntänyt kaiken sen tuskan ja kivun sieltä itselleni semmoiseksi polttoaineeksi, mitä mä oon käyttänyt sitten tehdäkseni hyviä asioita.

Ja ja se on, oikeastaan ehkä tärkeintä on just se, että mitä sä teet itse sitten, kun sua kiusataan. Olipa se koulussa tai töissä tai missä tahansa kotona, että muistaa sen, tai mä haluan uskoa siihen, että me kaikki ollaan hyviä lähtökohtaisesti.

Ja joku saattaa yrittää sammuttaa tai pienentää sitä sun liekkiä.

Mut muista pitää siitä omasta valosta kiinni. Ja sen mä oon pitänyt mielessä, että ei mun tarvitse olla mikään synkistelijä, vaikka jos joku muu olisi tai yrittää mua synkistellä. Mutta sitten niin.

Kyllä mä uskon, että hyvin on asiat mennyt, vaikka joskus tuntuikin, että elämästä ei tule yhtään mitään.

00:22:43 Tommi:
Niin kyllä tota. Onko sulla jotain neuvoja kiusatuille ja miten olisi mahdollista pyrkiä selviytymään niistä?

00:22:53 Noora:
No äskenkin sanoin, että ainakin yhden neuvon just tuosta, että pitäisi pidä itsestäsi kiinni ja älä anna muiden, olipa se kuka tahansa, vaikka se oli sun läheisin jos se on jostain perheen sisältäkin joku voi yrittää silleen niinku lytätä.

Yritä kerätä ympärillesi semmoisia ihmisiä ja asioita, jotka tekee sut onnelliseksi ja jotka nostaa sua ylöspäin ja kannustaa sua ja josta tulee hyvä fiilis.

Ja yritä päästä eroon sellaisesta asioista, mitkä imee susta energiaa, koska silloin sä oot matkalla just sinne mihin sä haluatkin.

00:23:41 Tommi:
Hienoa. Siirrytään keikkoihin.

On semmoinen sanonta, että ihmiset on monesti tullut tuolla sanomaan, että niin että ei tule se keikkaileminen ole semmoista niinku juhlaa ja biletystä. Mutta sitten on semmoinen kysymys tähän, että keikat on työpäiviä. Mitä se sanoo sinulle?

00:24:00 Noora:
Mm no siis mun työpäivähän menee keikkapäivänä niin, että kun mä herään, niin se mun työpäivä alkaa siitä. Tai oikeastaan se on alkanut jo silloin muutama 10 vuotta sitten, kun mä oon valmistellut, että tässä aina esitellään. Tavallaan me taiteilijat esitellään omaa elämäntyötämme siinä, että mitä me ollaan siihen asti elämässä keretty harjoittelemaan. Ja pitää itsestämme huolta.

Ja jos mä silleen niinku lyhyesti pistän pähkinänkuoreen vaikka mun eilisen työpäiväni: heräsin aamulla ja sitten kaikki aamutoimet ja näin, sitten vähän koiran kanssa lenkille ja sitten siinä sä oot jo siellä tavallaan pään sisällä sä rupeat jo miettimään, mä mietin sitä tulevaa keikkaa ja ja

Alan sinne pikkuhiljaa jo orientoitumaan siihen, että OK tänään lähtee! Mutta se ei ole se vaan niinku kytee siellä tavallaan suurimman osan päivästä se se ajatus. Mutta sitten siinä oli eilenkin oli joku 4-5 tuntia matkustamista alla ja mä tein sitten junassa työhommia tietokoneella. Kävin maileja läpi ja kaikkia muita prokkiksia siinä. Ja hoidin bisneksiä ja näin.

Sen jälkeen pääsin tänne keikkapaikalle, niin sitten siinä oikeestaan soundcheck siinä ennen mitä on tapahtunut täällä. Täällä on monta tuntia laitettu lamppuja ja rumpuja ja instrumentteja, mikkejä, kaikkea. Täällä on ollut monta ihmistä töissä kokonaisen työpäivän verran ennen, kun mä edes oon kerennyt paikalle. Ja sitten kun mä tuun tänne saan tsekkiin niin sitten täällä on siinä kuosissa kaikki, että että voidaan vetää biisit läpi tai biisejä vedetään läpi tossa.

Ja siinä tavallaan, mulla itsellä oli, että mä avasin tavallaan ääntä siinä soundcheckin aikana, mutta jos on aikaa ja on energiaa ja hyvä fiilis niin tota eilen vähän väsytti siinä niin ennen soundcheckiä en kerennyt / jaksanut sitten avata ääntä ennestään, mutta normaalisti avaisin äänen ennen soundcheckiä. Ja sitten tavallaan soundcheckissä se alkaa se semmoinen, tavallaan laitetaan sitä gearia lisää siihen tavallaan että okei, elikkä tää tosiaan kohta muutaman tunnin päästä täällä lähtee tää show pyörimään. Että ne ihan ne bileet tosiaan on siellä lavalla.

No sitten mä menin syömään, otin päikkärit ja sitten mä rupesin laittautumaan ja siinä, kun mä laittaudu niin oikeastaan alkaa niinku semmoinen muuntautuminen tähän lavahahmoon, tähän Battle Bitch:iin tässä tapauksessa.

Ja ja se mikä se on se lavahahmo, niin se on niinku oman itsensä tämmöinen jatke. Aina ajattelen niin, että se on semmoinen niinku että se ei ole joku eri henkilö kuin minä, vaan se on semmoinen jatke.

Ja se on semmoinen tavallaan persoonan lisäosa, joka niinku oman persoonan lisäosa semmoinen taikavoimaa, joka antaa mulle kaikki tarvittavat työkalut, että mä voin antaa parhaan mahdollisen keikan yleisölle.

Sitten mä tulin tänne bäkkärille ja tossa fiilisteltiin jäbien kanssa hetki ja sitten mentiin lavalle ja vedettiin hauska keikka. Ja sen jälkeen mä tulin tähän hetkeksi bäkkärille hengaamaan ehkä vartiksi ja sitten mä lähdin kuoriutumaan pois vaatteista ja meikeistä ja meni nukkumaan. [Naurua.]

00:27:55 Tommi:
Tuossa tuli kattava kuvaus siitä, että mitä se työpäivä on ja mikä on hyvä asia, koska monelle se saattaa näyttäytyä ihan eri tavalla ja mikä on tietyllä tavalla vähän harmillista että se.

Tietyllä tavalla se, että millä tavalla nähtiin se artistie ja ehkä semmoisena, että se ei se bändi, ei olisi mukama työtä. Työtähän se on.

00:28:23 Noora:
Sen takia tämmöiset podcastit ja kaikki mahdolliset valistavat ohjelmat, missä voitaisiin sivistää myös meidän kuluttajia siitä, mitä tää tarkoittaa ja sisältää tää työ. Niin se on äärimmäisen tärkeätä myöskin ajatellen tulevaisuutta, kaikkea lainsäädäntöjä mitkä koskee niinku meitä ja meidän tulevaisuutta kulttuurialalla.

Enemmän vaan ihan itselläkin on tarkoitus se, että mä haluaisin enemmän olla aktiivisempia ja olla aktivisti nimenomaan tämän oman alan edistämisen suhteessa. Että meillä olisi samanlaiset oikeudet kuin vaikka tehdastyöläisillä, koska nythän meillä ei ole edes niitä oikeuksia.

00:29:04 Tommi:
Jeps, hei eilen oli täällä Sawohousessa teillä nuorille tarkoitettu konsertti. Sitten pakko kysyä: tuliko yhtään niin nuoria kertomaan omasta kokemuksestaan, kun on lukenut esimerkiksi sulla siitä koulukiusaamisesta tai näin poispäin.

Niin onko tullut keikoilla sanomaan, että tuo teidän musiikki on esimerkiksi antanut hänelle voimia siinä omassa, niinku siinä kiusatuksi tulemisessa tai mielenterveysasioissa, niin kun helpotusta siihen elämäänsä?

00:29:41 Noora:
On tullut tosi paljon. Enimmäkseen tulee kyllä tuolla sosiaalisessa mediassa ihan viesteissä ja kommenteissa. Ja sitten jos huomannut sen reaktion että vaikka kun kirjoitti kirjoitti sinne someen omista kokemuksista, että sinne tuli tosi paljon..

Mä huomasin että okei, että mun täytyy oikeasti puhua näistä asioista, koska mä haluan sen yhteyden ihmisten kanssa. Mä haluan olla tukena myös.

Just tossa ja sitten mä eilen sanoin tuossa keikallakin, että täällä meidän keikoilla ainakin te saatte kaikki olla just sellaisia kun te olette. Ja olkaa omia itseänne. Tuokaa esille se oma peto, se sisäinen peto tiedätkö ulos, että täällä saa olla vapaasti.

Ja se oli niin ihanaa nähdä niitä nuoria. Mä kävin keikankin aikanaan, olisiko se ollut justiin Eeden biisin kohdalla?

Mä kävin siis siinä ihan siinä barrikadeilla halaamassa paria nuorta ja laulettiin Eedeniä yhdessä siinä ja silleen niinku, että mä halusin vaan päästä siihen lähelle ja silleen, että oikeasti, mä sanoinkin siitä, että kun nuorista se lähtee ja lapsista se lähtee tää tulevaisuus.

Ja se että mä haluan ainakin olla yksi sellainen  lipunkantaja semmoiselle kannustavalle ja semmoiselle meiningille, että kaikki saisi olla. Kaikki voisi nauttia elämästä ja olla sellaisia kuin ne on ja. että meidän keikoilla olisi ainakin semmoinen niinku kiusaamisvapaavyöhyke.

00:31:16 Tommi:
Kuulostaa hyvälle tota vielä semmoinen että.

Mitä yleisimpiä? No tää on vähän ympäripyöreä kysymys, mutta yleisempiä asioita, joita nuoret sinulta kysyy, kun pelkästään vaan että anna nimmari?

Kysyykö ne jotain muuta semmoista?

00:31:34 Noora:
No kyllähän ne kysyy vaikka että miten sä pystyt laulamaan tolleen? Tai no siihen mä yleensä vastaan, että rakkaudesta lajiin ja kovalla työllä. [Naurua]

00:31:48 Tommi:
Kyllä kyllä kyllä aika yleinen tota niin juttu, mutta niin varmasti ne kaikki sanoo myös ja mikä on hyvä asia, että se pitää ollakin.

Tota nuoria uusia muusikoita kasvaa suomessakin tai kulttuuriala, on se taiteilija tai mikä tahansa niin onko sulla jotain semmoisia elämänohjeita heille?

Millä tavalla sitä omaa ammatti-identiteettiä tai identiteettiä voisi kasvattaa sillä tavalla, että se tukisi sitä jaksamista ja halua nauttia sen musiikin tai taiteen tekemisessä?

00:32:27 Noora:
Lähtökohtaisesti älä mieti mitä muut haluaa vaan tee sitä mitä sä haluat tehdä.

Ja nauti siitä tekemisestä. Se tärkein tässä koko prosessissa on se, että sä nautit siitä harjoittelusta, koska se on se 99 % siitä mitä sä teet. On se, että kun sä teet vaan sitä juttua ja sä nautit siitä. Vaikka laulamisessa sä nautit siitä instrumentista, että susta lähtee joku ääni. Oikeastaan mä mietin niinku laulamistakin silleen, että ei sun tarvitse edes osata laulaa niinku nuotilleen, jos sä rakastat sitä että sä päästät ääniä ulos niin sitten vaikka huudat. Mutta se että mutta myöskin se että.

Että ei kannata miettiä liikaa. Totta kai pitää olla niitä tavoitteita. Mulla on itsellä ainakin sillei, että mä saan vaan aikaiseksi sillä tavalla asioita, että mulla on joku tavoite ja tavoitteita. Miten mä pääsen sinne tavoitteeseen, että siellä on niinku niitä pikku tavoitteita siellä matkan varrella ja sitten se on se päätavoite. Ja sitten kun se päätavoite lähenee, niin tavallaan huomaa että okei nyt meillä on esimerkiksi jäähallikeikka tulossa. Niin että okei, että nyt kun mä oon tehnyt ton niin nyt mä jo suunnittelen että mitä mä tee seuraavaksi.

Elikkä se nälkä kasvaa syödessä koko ajan. Elikkä oikeastaan niinku tässä on  tajunnut just sen, että mä rakastan sitä prosessia, kun siihen valmistautuu päästä sinne tiettyyn pisteeseen. Mutta myöskin siinä alkaa nimenomaan haluamaan lisää. Se nälkä, pidä siitä nälästä kiinni, koska se nälkä pitää sut kehityksen tiellä.

Älä koskaan ajattele, että sä oot valmis.

00:34:06 Tommi:
Ja viimeiset sanat. Onko vielä jotain jota haluaisit sanoa Ohjaamon nuorille?

00:34:14 Noora:
Voi mulla olisi vaikka mitä sanottavaa. [naurua]

00:34:19 Tommi:
Kannustavia sanoja!

00:34:19 Noora:
Olisi kiva tulla joskus livenäkin teille juttelemaan ja vastaamaan kysymyksiin vielä paremmin.

Mutta sen mä haluan sanoa, että kannustakaa toisianne.

Mieluummin kun.. Että älkää itse kiusatko ainakaan ketään, koska se ei hyödytä yhtään ketään. Se ei hyödytä sua. Se ei hyödytä sitä toista.

Kyynärpä taktiikalla ei – Siis mä oon huomannut että, ainakin mä vaan voin puhua tietysti omasta puolestani, mutta mä oon päässyt tähän omaan pisteeseen, tähän vaiheeseen omaan uraani ja elämääni hyvällä meiningillä, olemalla kiva muille ja tekemällä kovasti töitä. Olemalla semmoinen lojaali.

Mun ei ole tarvinnut ikinä käyttää kyynärpäätaktiikkaa, joten se on ehkä se mun tämmöinen opetuksellinen neuvo tässä, että ei tarvitse käyttää kyynärpäätä voi käyttää halauksia.

00:35:32 Tommi:
Tähän on hyvä lopettaa vieraanahan meillä Noora Louhimo, Battle Beast. Kiitoksia

00:35:40 Noora:
Kiitos.

00:35:48 J-P Leppäluoto soittaa kitaraa ja sanoo:
Kuopion nuorten Ohjaamo.

 

Äänitteen kesto: 25:22

Haastattelija: Tommi Salmela, Nuorten Ohjaamo Kuopio
Haastateltava: Marko Hietala, ex Nightwish, Tarot

00:00:07 [Musiikkia, mainos J-P Leppäluoto puhuu, soittaa kitaralla]
Tervetuloa nuorten Ohjaamon podcastiin.

[Taustalla Tarot – I walk Forever musiikki feidautuu alle puheen.]

00:00:13 Tommi:
Nyt ollaan täällä muusikko Marko Hietalan Mansonissa [Markon horähdys] paljon on aiheita mitä mitä tota niin niin käydään läpi.

Tässä Markon kanssa ja ihan normaalia jutustelua niin sanotusti asioista ja ensimmäisenä mä heitän joka tapauksessa ennen kuin marko voi kertoa itsestään niin tota mietelauseen ja siihen tietenkin toivon jonkun näköistä kommenttia eli tämmöinen mietelause kävi tänään mielessä, kun selailin mietelause kirjasta.

“Kuinka paljosta jäävätkään paitsi he, jotka eivät salli itsensä olla vähän outoja.”

00:00:57 Marko:
Allekirjoitan täysin. Ei tuo edes vaadi syvää miettimistä minulta ja vaikka se olisikin mietelause vaan siis tuohan niinku täsmälleen.

Niinku soveltuu suoraan niin kun omaan elämäänkin. Eli kun on kaveri, joka ei ole koskaan niinku oikein sopeutunut ryhmään.

Jaa koulussa oli kahnausta näiden niin kuin muodikkaampien teinien ja muiden kanssa ja niinku siitä lähtien on ollut mennyt vähän omia teitään myöhemmin onnistunut lokeroitumaan tänne musalle ja sitten siellä on kyllä niinku löytynyt paljon hyviäkin ystäviä ja muuta tällaista näin mut mut joo, jos mä en olisi sallinut itseni olla outo.

Mä en varmaan olisi mitään, koska outous ja outous ja outous on täsmentänyt mun elämää ja kuitenkin aika pitkälti, että se että, jos se sanoo, että on muusikko niin sillä lailla niinku sijoittuu vielä ihan niinku normaali genreen ihmisistä, mutta se on kuitenkin mä oon kokenut sen jo varmaan niinku teini-iältä eräänlaisena niinku miten sen nyt sanoisi pakkomielteenä ja niinku asettanut kaikki voimavarani ja resurssi niin ei tieten tahtoen sekä tahtomattani sinne niin.

Eli niin kun.

Mä vaan kokenut sen sellaisena, että se musa antaa mulle paljon. Mä oon perehtynyt sovittamiseen ja, klassiseen sovittamiseen ja nuotteja lukenut asioita ja blaa blaa, blaa, blaa, blaa, blaa blaa.

Mutta tietysti sitten tota noin niin, kun myöskin tässä on tälleen niinku vielä
viisikymmentäkuusivuotiaana valjennut sellainen homma, että mä oon myöskin
tarkkaavaisuushäiriöinen, niin se kyllä täytyy myöntää tuolla musiikkilukiossa, että musiikkihistoriamua ei saanut oikein kiinnostamaan, koska vuosiluvut ei puhuttelemaan niin paljon kuin se itse ääni.

00:02:39 Tommi:
Mitäs Markolle kuuluu nyt?

00:02:43 Marko:
Mm hörppäsin kahvin [Naurua] tota tällä hetkellä tällä hetkellä. Mä oon täällä tuota noin niin suomessa tällaisessa.

Kevyessä limbossa näitten raskasta joulua keikkojen kanssa. Tää oikeastaan ei nyt enää limbossa nyt odotellaan vaan niitä mitkä jo toteutuu, mutta päivä pari sitten niin oltiin vielä siellä limbossa, jossa ei tiennyt että toteutuuko ja mitä, vai toteutuuko ollenkaan ja sitten mä tulin tuolta niinku talvi tukikohdasta Espanjasta missä vaimo ja pikkuinen tytär.

Kyllä tässä vähän semmoinen niinku koti ikäväkin on kun täällä himassa niin itsekseen. Toisaalta onneksi perjantaina pääsee taas showta tekemään niin sitten se vie ajatukset vähän muualle, jottei nyt niin kauhean synti sieltä tuntuisi silleen niin siitä se lähtee rokkaamaan kun siellä on vaimo ja pieni lapsi siellä toisella puolella maailmaa, niin ne syö sitten ne rahat mitkä mä siitä saan.

00:03:36 Tommi:
Kyllä tota, Niin mitä oikein duunailet, Vapaa-ajalla?

00:03:40 Marko:
Pelasin just loppuun tuon Mario & rabbit sparks of hope.

00:03:45 Tommi:
Jaa millä konsolilla se on?

00:03:47 Marko:
Se on Nintendo on toi viimeisin Switch. Se oli ihan mahtava tuommoinen hupaisasti tehty kevyt strategiapeli.

Hauska tarina ja hauskoja ideoita. Nyt täytyy keksiä joku muu peli. Täytyy mennä varmaan mennä tuonne, virtuaali-kauppaan töllistelemään. Mistä muuten yksi juttu tolleen noin, kun sanoit näistä mielenterveyden muista jutuista ja tälleen näin ja mä käsittelin pikkaisen tota tarkkaavaisuushäiriö hommaa, niin niin siinä vaiheessa, kun mä sain kanssa tuon diagnoosin niin kyllä mulle valkeni se, että minkä takia noi pelit on mulle ollut niin mukavia koska ne on asioita, joihin mä voin keskittyä ihan omasta tahdosta ja haluan, niissä mulle ideaa samoin kuin musan tekemisessä tai hyvissä kirjoissa tai tollasissa noin, niinku.

Tällaisilla asioilla voi hallita sitä omaa kaalia, sillä lailla, että siinä ei jatkuvasti kuhise.

00:04:36 Tommi:
Mitkä on ne perimmäiset asiat mitkä Markoa auttaa saamaan voimia elämässä?

00:04:46 Marko:
Perimmäiset asiat. Kyllä se varmaan on sellainen.

No tietysti tota noin niin rakkaiden ihmisten läheisyys tai eläinten meillä hieno koirakin. Roduton hieno koira. [Naurua]

Että tollaista noin, niin se on ehdottomasti voimavara.

Sitten jos puhutaan vielä niinku siitä, että mennään voimavaroista vielä vähän eteenpäin että ruvetaan niinku tuottamaan tavaraa ja tulee inspiraatioita ja muuta tästä näin.

Niin sitten sitä on vaikea sanoa. Se se tulee kaikesta mitä näkee ja kuulee ja millä ruokkii päätään että niin kun taas päästään kyllä muun muassa justiin noihin kirjoihin ja peleihin ja elokuviin whatever, niin kaikki se että missä sä näet ja koet jonkinlaisia juonenkäänteitä ja koet empatiaa kuviteltuja ihmisiä tai olentoja kohtaan, niin kaikesta siitä kyllä saa myöskin niinku sellaista tavaraa kaaliin sisään.

Mikä voi taas auttaa sua kenties näkemään niinku omista asioista ja omista kuvitelmista, että missä se on? Missä on tota noin niin aineksia tarinaan ja missä ei.

00:05:46 Tommi:
Tota mainitse ainakin kolme hyvää ja kokemaa asiaa.
Mitä sulla on ollut niinku?

00:05:55 Marko:
Kolme mun hyvää ja kokemaa asiaa no. Mulla on 3 lasta niitten syntymät. [Naurua]

00:06:03 Tommi:
No niin no se varmasti on. [Naurua]

00:06:05 Marko:
Se siis joo, totta kai ne on ihan mahtavia

Mutta siis niinku kyllähän mä voisin luetella mitä elämässä on ollut hienoja asioita. Kyllä se olisi just se esimerkiksi niin kun pohjalta vuosien sellaisen niinku kärvistelyn ja taistelun jälkeen tuolla niinku musa bisneksessä se, että niinku kolmekymmentäviisi vuotiaana silloin kun liityin Nightwishin.

Niin sitten kun niinku se rupesi viimeinkin, se itse soittaminen tuomaan niinku sisään niinku rahaa ja turvallisuutta sillä lailla, että pystyi maksamaan vuokransa ja safkansa ja pystyi perustaa perhettä ja muuta tuollaista noin niin. Nehän on tietysti kyllä niinku elämässä ollut sellaisia niinku kokemisen arvoisia asioita ja siitä edelleenkin. Kiitos tuonne itäsuomeen päin, vaikka ei nyt enää riveissä liikukaan.

00:06:44 Tommi:
Niin aivan, kyllä ja se varmaan opettaakin.

00:06:48 Marko:
Kyllä

00:06:51 Tommi:
Tota, nyt kun mainitsit tuossa alku alussa myös siitä mielenterveydestä niin puhutaan. Puhutaan hetki siitä sen verran mitä tietenkin toki haluat siitä puhua, mutta että niin niin sä oot puhunut paljon siitä omasta pahoinvoinnista mediassa jonkun verran, mutta onko se niinku tuonut nyt sitten sen jälkeen ja millä tavalla se niinku sulle se pahoinvointi ensimmäisenä niinku ilmeni tai mitkä asiat siellä antoi sulle semmoisen signaalin että nyt pitää jotain tehdä.

00:07:25 Marko:
Kun niitä signaaleja oli pitkin matka ja aika paljonkin että tota noin niin mä sanoin että se oli varmaan sellainen niinku. Kunnon sysäys niin kun.

Tälle viimeiselle kaudelle niin se oli se avioero, mikä tietysti on perinteinen ihmisten masennus ja ahdistus syissä. Kyllä silleen niin toiset kärsii vuosiakin.

Ja se oli vähän sellainen, että tota noin niin siinä vaiheessa niinku tietysti kaikki se tuttu elämä mitä oli kokenut ja mitä oli rakentanut niin se meni mureniksi että tota sulla ei ollut enää sitä turvapaikkaa eikä satamaa, vaikka en mä voi sitä sellaiseksi sanoa. Kyllä enää viimeisinä vuosinakaan se oli pikemminkin turvaton satama ainakin mulle ja.

Ja sitten siitä lähtien niin. Tässä on niinku mennyt eteenpäin.

Niin kun jatkuvasti voiden jollain tapaa huonosti useita vuosia putkeen, se on niinku päivittäistä se taistelua.

Synkeitä syyttäviä ja pahoja ajatuksia vastaan sekä kuviteltuja keskusteluja ihmisten kanssa, joille haluaa kertoa asioista. Jotka ei kuitenkaan kuuntele sua koskaan oikeassa elämässä ja niin edelleen. Ja sitten niin kun tavallaan niinku mielikuvitus rupesi jäämään näitten asioitten vangiksi.

Silleen et sitä vaan menee päivä päivästä toiseen, yrittäen kestää jotenkin sen niinku sen mustan pilven työntäen sitä jonnekin tuonne selkäpuolelle, josta se aina välillä yllättää viimeistään siinä vaiheessa, kun se viimein menet nukkumaan ja sitten se herättää sut kolmelta tai jotenkin pahoista unista ja paina ja saman tien siinä samassa ahdistuneena tilassa.

Ja suurin syy tähän tota noin niin näin jälkikäteen tarkasteltuna on tietysti se, että alun pitäen jo 90 luvulla kun mulle diagnosoitiin ensimmäinen masennus, niin mä menin tuossa tuon nimikkeen alla hyvin pitkään.

Ja niin kun lääkkeitäkin vaihdeltiin ja puhuin välillä tohtoreille ja puhuin välillä psykiatreille ja sitten me kokeiltiin tota ja kokeiltiin tota joku auttaa vähän aikaa enemmän, joku ei ja niin edelleen ja kunnes sitten tosiaan niin kun viime talvena talvi kaksikymmentäyksi, niin siinä vaiheessa yksi näistä psykiatrista uusi mulle, mutta semmoinen vanhempi kaveri katto ja tarkasteli niitä mun juttuja ehdotti.

Ehkä sun pitäisi kertoa olla neuropsykologi tekemässä ADHD testit ja sitten siinä vaiheessa, kun käytiin, niin kyllähän sieltä lankesi plussaa positiivista ei ihan kaikesta. Tota noin niin on tällaisia niinku työmuistia ja kuvan muistiin liittyviä asioita, jotka on parempia kuin mitä pitäisi olla siellä arvoissa. Mutta se nyt tota noin niin todennäköisesti liittyy kanssa sellaiseen asiaan mitä mä oon kolunnut itsessäni hyvin paljon. Eli niinku tällaisten abstraktien rakennelmien kuten musiikissa biisin a ja b osat ja muut tällaiset näin.

Niin niin mä kuulen ja otan sellaisia haltuun tolleen niinku nopeasti, ja tää liittyy just tuollaiseen muistamisen kanssa niin niin siinä vaiheessa joka tapauksessa kun sai ton diagnoosin ja sitten rupesi lukemaan asioita niin se rupesi vaikenemaan silleen että oikeastaan joo meikä on ollut vähän niinku vinossa tästä peruslinja jo syntymästään lähtien.

Sen takia minä tein niitä avaruus kypäriä niistä muovipusseista silloin kun oli oli alta kouluikäinen ja sen takia siellä koulussa minä heitin muovailuvahat kiinni kattoon ja kaikkea muuta vastaavaa. Eli toisin sanoen tää on ollut mulla aina.

Ja se on altistanut arvottomuuden ahdistukselle ja masennukselle, koska on koko elämänsä tuntenut, ettei ole oikein samalla aaltopituudella koko muun ihmiskunnan kanssa.

Se on aika jyrkkä, mutta se on vaan totta, mutta on se helpottavaa tietää, koska nimittäin nyt me nyt tietysti tota noin niin.

Yksinkertaisesti olen vain se mikä olen ja siellä kosketuspinnat, mikä minulla on muihin ihmisiin, niin siinä mä pyrin olemaan täysin avoin ja rehellinen ja en mä nyt oikein tiedäkään, että mitä muuta mä voisin tehdä.

Paitsi joo no on mulla lääkitys, että tota noin niin.

ADHD ollessa kyseessä niin siinähän aika paljon pelätään just näitä psykostimulantteja enkä mäkään koe sitä niinku hirveän hienoa vaihtoehtona, että pitäisi lähteä ottamaan psykostimutantteja, että pysyisi jotenkin niinku ajatus hallinnassa.

Mutta tähän mennessä mun ei ole tarvinnut, että mulla on se mulla on se lääkitys on tällainen aine, kun atomoksetiini eli se muuttaa sun noradrenaliinin tasoja, mutta ei varsinaisesti lähde luomaan sulle virtaviiva isempaa ajattelua.

00:11:48 Tommi:
Vitsi en noista hirveästi tiedä.

00:11:50 Marko:
No, psykostimulanteista voimme sanoa, että kadun kielessä sitä on muun muassa speedi.

00:11:54 Tommi:
Kyllä kyllä. Oliko se helppoa myöntää?
Niinku itselleen?

00:12:06 Marko:
Että on hajalla niin? Eihän se ole.

Ei se ole helppoa myöntää, mutta toisaalta sitten itse myöntämisen jälkeen on kyllä hyvinkin helpottunut olo.

Että, tota. Mun ei tarvitse kestää eikä ottaa vastaan kaikkea mitä maailma tai jopa minä itse minulta vaatii, että niin kun mä ainakin aikaisemmin just sitä niinku sellaista jatkuvaa ajatusten kuhinaa ja sitä että niinku kaikki asiat mun ympärille kiinnittää mun huomion niin että mä en pysty olemaan läsnä yksi paikkaa niin.

Mihinkäs mä nyt menossa tän kaa..? [Naurua]

Niin niin. Mitä sä kysyit? Sori. [Naurua]

00:12:44 Tommi:
Niin siis, että oliko se helppoa myöntää itselleen?

00:12:47 Marko:
Joo niin siis niin kun näiden asioiden näkeminen nyt uudessa valossa just silleen niin.

00:12:51 Tommi:
Niin tai yleensäkin se, että että se myöntäminen, että nyt mulla on mielenterveys esimerkiksi.

00:12:57 Marko:
Että, tota noin niin. Mä en ole tieten tahtoen poissa oleva siinä vaiheessa, kun joku puhuu mulle että haluaa esitellä asiansa.

Mutta mulla saattaa olla meneillään sellainen tila, että mä en vaan yksinkertaisesti pysty ottamaan sitä haltuun sen takia, että mulla menee päässä semmoinen sen 70 eri asiaa yrittää multitaskata yhtä aikaa.

00:13:22 Tommi:
Joo tota. Siitä kun puhuit, että silloin yhdeksänkymmentäluvulla tehtiin niitä ADHD, mut sitten tuli mieleen tuohon seuraavaan kysymykseen eli eli eli tota niin niin mistä lähti se tai mitenkä sulle valkeni, että sun pitää nyt pyytää apua siihen?

00:13:34 Marko:
Se mulle valkeni jo silloin yhdeksänkymmentäluvulla ensimmäisen masennuksen myötä, koska tota, se oli siinä vaiheessa tuli se, että tota noin niinku ensimmäiset itsetuhoiset ajatukset tuli päähän, niin siinä vaiheessa musta rupesi tuntuu, että nyt mun sisällä on jotain vierasta ja pahaa ja sellaisena mä oon kokenut sen edelleenkin, vaikka noita ajatuksia on tietysti silloin kun on kunnolla aallonpohjassa ja niin että, kun nenä on mudassa jo niin niin.

Silloin niitä toisinaan miettii, on miettinyt, että niinku kuinka paljon helpompaa olisi, niinku jättää kaikki muiden käsiin. Mutta toisaalta sitten kun mä oon myöskin pitänyt mielessä niin jo nuorena oppimani periaatteen, että elämä ja olemassaolo on etuoikeus, että tota noin niin se on loppupeleissä ainut mitä meillä on.

Sä voit ostaa ferrarin tai sä voit ostaa mars patukan, mutta joka tapauksessa kun täällä siirrytään eteenpäin niin kumpaakaan et saa eteenpäin. Eli toisin sanoen ainut mitä me omistetaan, niin on tämä elämä.

Ja voisi olla, ettei omistaisikaan, koska niinku faijan kasseissa oli sen verran monta pientä vipeltäjä, että on niinku ihan sellainen niinku lottovoitto, että niistä ei se kaveri oli kärjissä, joista tuli minä sama pätee jokaiseen,

[Välissä Tommi keskeyttää: Tota, tai sano vaan]

Marko jatkaa:
joten niin, joten se niinku olemassaolo, että en mä aio niin kun vaikka se olisi kuinka ankeaa ja kärsimysten välillä niin mä en luovu siitä helpolla on sinnikäs pirulainen edelleen. [Naurua]

00:15:04 Tommi:
Tota no tää on. Tää on varmaan tämmöinen kliseinen kysymys, mutta toisaalta taas niin kun varmasti semmoinen asia mitä mä kysyn kaikilta kaikilta on tota niin niin että onko jotain viisaita.. [Naurua]

Viisaita tai kannustuksen sanoja nuorille. Mä ymmärrän sen, että tää voi olla klisee, mutta tietyllä tavalla, että jotain semmoisia neuvoja, että kun on näitä mielenterveys juttuja niin että mikä niinku kannustaisi ajattelemaan tai pyytämään apua.

Ja kannustamaan niitä siinä just hauraassa tilassa niinku eteenpäin?

00:15:44 Marko:
Joo siis on mullakin ollut tota noin niin se masentelun ja ahdistuksen kanssa sellaisia niin kun tilanteita, päiviä tai kausia, että on tuntunut ihan turhaan mä yritän mitään selvittää, että tästä ei koskaan tule mitään, mutta mä oon silti nyt jo viisikymmentäkuusivuotias, kuten sanoin. Eli aika pitkälle on selvitty, varsinkin jos niinku eka masennus kunnolla iski yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella, niin siitäkin ollaan tultu reippaasti yli 20 vuotta eteenpäin. Jollakin ilveellä tehty maailman staran uraa.

What ever eli toisin sanoen se mitä ihmiset on nähnyt musta on ollut huomattavasti kirkkaampaa glamourin sädehdintää ja mukavuutta, kun mitäs tosiasiassa se on ollut. Että tota noin niin, varsinkin kun niinku tällaiset ongelmat ahdistus ja masennus tai se että ailahtelee asiasta toiseen ne ei ole ongelmia yksin. Ne on ongelmia myös sun perheenjäsenille jo, että yrittää pysyä siinä mukana. Ne on ongelmia sun bändikaverille, jotka yrittää tietää että mitä sulla menee. Miksi se friikkaat ja niin edelleen.

Ainut mikä oikeastaan auttaa on se, että on tarpeeksi rohkea olla avoin. Jos sä pystyt puhumaan asiasta, että sori, että mulla on oikeasti tällainen tilanne.

Että, jos tuossa tilanteessa mulla on kuppi niin täynnä, että se ei ole siihen tullaan päälle niin sitten se läikkyy niin siitä tulee show, että mä en tee näitä asioita tahallani tai mitenkään se yrittäen tai olla olla niinku ollakseni välittämättä muista tai mitään.

Se on vaan kysymys. Kysymys on henkilökohtaisesta sietokyvystä, joka alkaa mennä siinä, rajat alkaa tulla vastaan ja niitä on joskus hyvin vaikea nähdä, koska he kukaan meistä loppupeleissä tiedä täsmälleen mistä joku ihminen.

Minkälaisia puhelin viestejä tai muuten se on saanut tai mitä se on kuullut perheeltään tuolta ja tuolta noin ja sitten me saattaa yllättyä.

00:17:29 Tommi:
Kyllä okei mennään vielä viimeiseksi ihan vaan niinku vähän kevyempiin aiheisiin [Naurun räkätystä]. Keikat, ne on työpäiviä. No niin ja moni ei sitä ymmärrä ja tota niin niin mikä niinku mitä sun työpäivääsi kuuluu silloin kun on keikka?

00:17:49 Marko:
Yleisimmin siihen kuuluu tota noin niin siinä on usein matkustamista. Sitten siinä on tietysti tota noin niin siinä on jonkinlainen ruokahuolto täytyy pelata.

Tyypit, jotka on töissä rakentamassa lavaa sekä tulossa seisomaan lavalle niin kaikki saa syödäkseen ja juodakseen.

Pitää olla tota noin niin työpaikkoja ja niille ei ja jonkinlaisia lepohuoneita mahdollisesti koska toiset aloittaa aamu kasista pistää jotain pystyy ja sitten ne purkaa, niitä viimeisenä yöllä kello 12.00 eli toisena tällaisilla kavereilla pitää olla päivähuone lepoajan.

00:18:22 Marko:
Itse pyrkii kai niin kun silleen niinku kasvattelemaan sellaista mahdollisimman rentoa, mutta intensiivisesti fiilistä niinku pitkin iltaa, kunnes pääsee siihen showhun itse showhan on sitten tota noin niin just.

Se, että mikä on niinku se koko homman kantava voima, koska siinä se yleensä pystyt luomaan sen meiningin mikä on silkkaa plussaa sekä itsellesi että ihmisille, jotka tulee sinne.

Ja sehän se on niinku se voimavara, jolla se jaksa taas lähteä kenties yön selkään joko hotellihuoneeseen johonkin koppiin makaamaan, joka on nähnyt 1000 kauppamatkustajan tai sitten sä menet bussiin, joka on ihan sama homma.

Tota noin niin jotkut vetää soosia ja toiset koettaa nukkua ja niin kun tää pyörii hyvin helposti päivästä toiseen niin se itse ankeaa siinä se matkustaminen ja sitten koko se turhan ajan tappaminen ja muut olleen noin se on siinä sitä, rankkaa ja raskasta, mutta niin kun onneksi onneksi siinä on se show joka.

Yleensä tota noin niin no, jos ihmiset tulee iloisiks, sekä lavalla että sen edessä, niin se se on kanssa meidän aivokemia, sillä pääsee aika pitkälle seuraavaan päivään tekemään sen taas uudestaan.

00:19:27 Tommi:
Kyllä vaan tota kun säkin oot paljon kiertänyt maailmaa ja kai isossa bändissä ollut ja isoissa produktiossa ja niin poispäin niin poispäin niin poispäin niin niin keikan jälkeen, kun niin niin kun monesti on niitä faneja löytyy ihan vauvasta vaariin.

Onko siellä nuorilta tullut jotain semmoisia asioita mitkä on niinku sinua yllättänyt heti kun ne on, että millä tavalla niinku, mitenkä se vaikuttaa heihin?

00:19:54 Marko:
Joo siis oikeastaan tässähän on siis musiikin vaikutuksissa yleensäkin, niin niin niissä on paljon outoa ja ihmeellistä kun on kuitenkin, sen takiahan on olemassa musiikki terapiaakin, että tota.

Positiivinen kama vaikuttaa sun ajatteluun positiivisesti tai siis tavara, jonka sä koet positiivisena vaikuttaa sun ajatteluun positiivisesti ja niin edelleen ja niin edelleen.

No joo. Ja on jopa tehty tällaisia. Näitä on niinku pitchattu eli väännetty koko musan taajuutta ylöspäin tuonne kissojen kuulo alueella ja havaittu että rauhallinen klassinen saa kissatkin rauhallisiksi. Että tällaista kummallisuuksia siellä on.

Ja nuorissa ihmisissä varsinkin tietysti näkyy se, että jos joku innostaa niin se on. Silloin se on vielä uutta, että tota noin niin mitä vanhemmaksi me tullaan, niin sen vähemmän uutta musaa me kuunnellaan.

Tää on ilmiselvää tota noin niin, mutta siinä vaiheessa kun ollaan nuoria ja teinejä ja se mikä kolahtaa niin se on se voi kolahtaa järkyttävällä intensiteetillä. Kyllä mä muistan mitä se oli kun kuunteli jotain black sabbathin heaven and helliä 14-15 -kesäisenä ja miten karvat nousi käsivarsissa pydeen kun se oli niin kova.

Ei sellaista ole tapahtunut niin kovaa efektiä ole tapahtunut mulle enää kahteen- kolmeenkymmeneen vuoteen.

00:21:03 Tommi:
Onko keikoilla tullut nuoria kertomaan sinulle jaksamisestaan?
Tai sitten siitä, että se teidän musiikki on vaikuttanut siihen?

00:21:16 Marko:
On joo kyllä joo ja että varsinkin tuolla Nightwish puolella kun siinä on paljon tällaista niinku selkeästi escapististen ihmisten tavaraa, niin siellä on tullut enemmänkin niin kun näitä ympäri maailmaa vastaan näitä “teidän musa pelasti mut itsemurhalta” mikä on jos mä nyt tolleen ajattelin.

Loppujen lopuksi se on ehkä se tärkein määre, minkä musalle voi antaa ihan sama ollaanko me saatu siitä penniäkään tai onko levy yhtiö tai muu. Mutta jos se on pelastanut hengen, niin sillä on arvoo

00:21:35 Tommi:
Näin musiikki niinku ammattilaisena niin minkälaisia sä neuvoja antaisit näille nuorille, jotka ehkä miettii sitä, että olisiko tuosta tosta esimerkiksi kun niillä ei ole oikein mitään vielä ammattia niinku mitään olisi miettinyt tähän elämäänsä ja sitten ne kuitenkin soittelee tai tekee jotain ja haluaisi ehkä muusikoksi.

Niin onko sulla jotain semmoisia? Sanon nopeasti jotain semmoisia tiettyjä tota niin niin juttuja, millä he voisi lähteä kokeilemaan sitä, että olisiko tää mun juttu esimerkiksi säveltäminen sanoittaminen ei se välttämättä tarvitse olla se musiikin tekeminen.

00:22:13 Marko:
Siis tota. Niin näitä tällaisia asioita niin niin ei niitä oikein voi silleen kokeilla. Ohessa silleen nyt samalla kouluttautuu tai tekee päivätöitä tai muuta, että kyllä se ainakin mulle sen musan tekeminen on ollut aika kokonaisvaltainen homma.

Ja sitten jos miettii varsinkin kirjoittamista ja inspiraatio kun se on, se on sellaista, että se saattaa tulla milloin tahansa istuessa, lentokoneessa tai vessassa, että niinku sitä mä tiesin tota noin niin tästä ei välttämättä monetkaan noista vanhemmista diggaa. Mutta mä sanoisin, että jos on vankka usko siihen, että tämän mä houldaan, tämän minä osaan, tänne mä lähden.

Niin sitten se pitää tehdä.

Koska, kuten sanoin niin mulla tää niinku musa niin se varmaan se kipinä mikä otti ja lähti roihuun sinun nuorena kaverina niin niin.

Se saattaa mennä lähelle sellaista tota noin niin pakkomielteisyyttä, jonkinlainen autistinen tota noin niin putkinäkö tai mikä liekään. Mä en tiedä itsestäni niin tarkkaan enkä mä mä oon jäävi sanomaan että se niinku se voi olla niinku se voi olla pelottavakin vaihtoehto, mutta toisaalta. Jos tuntee olonsa sellaiseksi, että tätä mä haluan, niin se pitää testata. Ei se ole ainut asia mitä haluta tai testata koko elämän mitassa.

Että niin kun nyky nykyisellä maailmalla jos katsotaan niin suurin osa duuneista tulee varmaankin sijoittumaan tonne tota noin niin sekä viihde että palvelupuolelle, koska niinku manuaalinen ja likainen työ, niin sieltähän vähenee väki koko ajan mitä enemmän robotisoitu tavaraa, mutta se mitä ihmiset ei ole lakanneet tarvitsemasta on viihde. Sitä tarvitaan näemmä joka puolella. Ei ole ihmistä joka ei kuuntelisi musaa tai katsoisi leffaa tai joskus lukisi kirjaa tai muuten tehdä jotain näistä vaihtoehdoista.

Ja sillä mä kyllä niinku mietinkin sitä, että jos me tavallaan palvellaan jo niin suurta kansanosaa sillä, että niinku aina välillä voi käydä showssa tai kuunnella jonkun levyn ja tuntee olonsa paremmaksi, niin kyllä me taidetaan sittenkin olla niissä oikeissa töissä kyllä.

00:24:15 Tommi:
Mhmm juu kyllä, Ja sitten viimeiseksi. Onko vielä jotain tai haluaisit sanoa?

Ehkä kannustavia sanoja Kuopion Ohjaamon nuorille tai kuuntelijoille.

00:24:27 Marko
Mitä kannustavia sanoja? No mä en tiedä onko se varsinaisesti kannustava, mutta niin kun.

Mitä mä sanoin tästä niin nyt olemassaolo on etuoikeus, että se on äärimmäisen äärimmäisen outojen kosmisten sattumusten lottovoitto, että ollaan täällä yleensä olemassa kukaan meistä, että siinä mielessä se elämä voi olla rankkaa ja se voi olla kovaa. Mut jos sä voitat sieltä jotain niin sä oot huomattavasti edellä suoraan kaikkea sitä muuta. Muuta maaperää mitä tämäkin universumi pitää sisällään.

00:25:02 Tommi:
Hyvä. Tuohon on hyvä lopettaa. Kiitoksia Marko Hietala podcast haastattelusta.

00:25:08 Marko:
Ei kestä.

00:25:16 [Musiikki mainos J-P Leppäluoto puhuu, soittaa kitaralla]
Kuopion nuorten Ohjaamo.