Meidän tarinat: Pirtissä syntyi elinikäisiä ystävyyksiä
Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palvelut keräsi yhdessä KUDOS-hankkeen kanssa vuoden 2024 aikana kaupunkitarinoita Kuopion eri asuinalueilta Meidän tarinat -kokeilussa. Tarinat ovat osa Kuopio 250-juhlavuotta. Tässä artikkelissa kurkistamme Pirtin alueelta kerättyihin tarinoihin.
Teksti: Minna Akiola
Meidän tarinat -kokeilussa kerätyille kaupunkitarinoille oli yhteistä se, että ne voivat olla todellisia muistoja tai urbaaneja tarinoita, jotka ovat kulkeneet suusta suuhun. Ne voivat myös koostua useista palasista.
– Meidän tarinat -kokeilussa haluttiin ottaa huomioon sekä kaukainen historia että lähihistoria. Kaikki tarinat ovat olleet tervetulleita. Niillä ei myöskään välttämättä ole todellisuuspohjaa, vaan mukana saattaa olla hieman värikynää, naurahtaa kulttuurisuunnittelija Terhi Rissanen Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palveluista.
Ensimmäiset tarinat julkaistiin elokuussa 2024 osana Meidän Kuopio -festivaalia, joka on yhteisöllinen ja yhteisöjen itse rakentama tapahtumakokonaisuus.
Pirtissä tiivis yhteisö
Teemana kaupunkitarinoissa on yhteisöllisyys, kohtaamiset ja kohtaamispaikat. Pirtin alue valikoitui tiiviin yhteisönsä ansiosta yhdeksi alueeksi, jolta tarinoita kerättiin. Pirtin Ruotsinrinteelle muodostui naapureista koostuva ystäväporukka 2000-luvun alkupuolella, joka pitää yhteyttä edelleen, vaikka useimmat ovat jo muuttaneet alueelta pois. Myös perheiden lasten ystävyyssuhteet ovat kantaneet vielä aikuisenakin. Naapurusto on jäänyt kaikkien mieleen ainutlaatuisena yhteisönä.
Ruotsinrinne on omakotitaloalueen keskellä sijaitseva umpikatu, jonka päässä on keskiympyrä. Sen ympärillä asuvat asukkaat keksivät hakea Kuopion kaupungilta talkooavustusta grillikatoksen, puutarhakeinun ja hiekkalaatikon rakentamiseen ja lipputangon pystyttämiseen keskiympyrän keskelle. Vastaavia avustuksia oli myönnetty muillekin asuinalueille.
– Ympyröitä oli muillakin alueilla Pirtissä, mutta niihin ei syntynyt samanlaisia yhteisöjä. Se johtui varmaankin siitä, että niissä ei ollut sellaista rakennelmaa kuin meillä, Teija Nykänen arvioi.
Naapurustossa oli siihen aikaan paljon samanikäisiä lapsia ja keskiympyrässä vietettiin paljon aikaa. Hiekkalaatikon äärellä virisi ajatus yhteisistä kevät- ja syysjuhlista. Niitä järjestettiinkin useiden vuosien ajan, kunnes lasten kasvettua osa naapuruksista muutti pois alueelta. Sen jälkeen ystävykset ovat tavanneet toisiaan pikkujoulujen ja perhejuhlien merkeissä.
Yhteiset juhlat jääneet mieleen
Ison osan Pirtin tarinoista muodostivat muistelut Ruotsinrinteellä järjestetyistä syys- ja kevätjuhlista, joihin tulivat kaikki isoimmasta pienimpään. Lapset miettivät keskenään ohjelman juhliin. Ruoat juhliin tehtiin nyyttikestiperiaatteella ja keskenään sovittiin kuka esimerkiksi leipoo ja kuka tuo salaattia, alueella asunut Leena Räisänen muistelee. Juhlat grillikatoksella ovat jääneet nyt jo aikuistuneiden lastenkin mieleen.
– Yhteiset juhlat oli huippujuttuja, kun sai valvoa vähän pidempään ja oli paljon hyvää ruokaa. Se oli sellaista juhlatunnelmaa, jota ei lapsena juuri muulloin kuin synttäreillä kokenut. Muutama lapsista oli aina seremoniamestareita, jotka oli kehittäneet tietovisoja ja olympialaiset, joissa oli muun muassa säkkihyppelyä, mölkkykisa, renkaanheittoa ja hulavanteen pyörittämistä, Markus Pironetti kertoo.
Myös Markuksen veljelle Mikael Pironetille ja Pekka Pitkäselle on jäänyt miesten tarinointi ja juhlien tunnelma mieleen: “Muuten me oltiin lapset aika omissa oloissamme niin juhlissa saimme kuunnella aikuisten ukkojen höpinöitä ja muita tarinoita. Ne oli kovia tarinaniskijöitä, niin niitä oli jännittävä kuunnella”, Mikael sanoo.
– Varsinkin ne meidän Lapin jänkäjoonakset osasi sellaista stooria heittää, että ei tiennyt uskoako vai ei. Aika uskomattomia juttuja. Vähän lapinlisää mukana. Yhteisöllisyys oli kiva, kaikki kuului porukkaan eikä ollut mitään ristiriitoja ikinä. Tosi kivasti meni kaikki. Oikeastaan ihan sama kuka naapuri oli, niin jos ikinä oli joku hätä tai huoli tai vastaava niin voi kävellä toisen ovelle ja aina jeesasivat. Oli sellainen turvallinen ympäristö, Pekka lisää.
Ystävyys on säilynyt
Alueen lapsista muodostui tiivis kaveriporukka, jonka ystävyys on säilynyt aikuisuuteen saakka. Kavereita löytyi aina, kun lähti ovelta ovelle kiertämään naapurustossa. Mikael muistaa, että myös jokaisen omat kaverit esimerkiksi koulusta olivat tervetulleita mukaan: “Aika vapaasti kaikki toi omia kavereitaan mukaan siihen meidän porukkaan. Muistelen, että omatkin kaverit oli halukkaita tulemaan sinne, kun tiesivät, että pääsevät pihapeleille. Koulussa kuljettiin eri porukoissa, mutta siinä keskiympyrän ympärillä kaikki kuului samaan porukkaan.”
– Varmaan välittyi se meidän tunnelma ulkopuolisillekin. Siihen oli helppo hypätä. Tajusi nopeasti, että nyt ei tarvitse olla kylän kovin, vaan voi olla lapsi. Meidän kaverit myös ystävystyi keskenään ja kaveripiiri laajeni, Markus toteaa.
Auli Pitkäselle on jäänyt mieleen, että lapset aina keksivät, että heidän veneellä voisi lähteä jonnekin veneretkelle. “Mies sitten käytti heitä kesäisillä retkillä ja vene oli täynnä lapsia. Ne olivat aika mukavia ja mieleenpainuvia reissuja. Siellä sattui kaikenlaisia kommelluksia, mutta lapset olivat sen kokoisia, että pystyivät hyvin olemaan mukana. Kaikki meni aina hyvin.”
– Muistan myös, että kesäisin käytiin monta kertaa uimassa. Pyyhkeet kieputettiin olan ympärille ja pyörällä polkaistiin satamaan uimaan noin kilometrin päähän. Oli kiva mennä sinne ilman vanhempia, se oli sellainen oma juttu, Emma Pitkänen kertoo.
– Lapsille järjestettiin myös omat pikkujoulut, joissa käytiin askartelemassa korttelimuseossa kuusenkoristeita ja monena vuonna oli myös keilausta. Ne oli tosi kivoja, Emma lisää.
Tarinoissa korostuu lämminhenkisyys
Pirtin Ruotsinrinteen yhteisö oli avoin, kuka tahansa alueelle muuttanut oli tervetullut. Jokainen päätti itse minkä verran on mukana. Erja Pironetti kuvailee, että siihen sattui sellaista porukkaa, jotka halusivat olla mukana ja siksi se toimi. Alueen yhteisöltä kerätyissä tarinoissa korostuu lämmin vastaanotto, jonka uudet asukkaat kokivat.
– Me muutimme Riston kanssa viimeisinä Ruotsinrinteelle, vuonna 2006. Meillä ei ollut samanikäisiä lapsia kuin muilla, mutta lapsenlapset pyörivät meillä. Se oli kiva, että emme olleet vielä ehtineet kunnolla muuttaakaan, kun Auli oli jo heti sanomassa, että meillä on sitten tässä sellainen porukka ja oletteko valmiit lähtemään mukaan? Se oli tosi kiva. Kun teimme remonttia niin muistan, että kävin naapureilla myös suihkussa. Ei ihan joka paikassa voi näin toimia, Leena toteaa.
Myös Eija Nyyssönen muistaa lämpimän vastaanoton: “Meillä oli haaveena omakotitalo ja löysimme sellaisen Ruotsinrinteeltä vuonna 2008. Muutimme elokuussa pienissä erissä pienen lapsen kanssa, joka oli vajaa kaksi vuotta. Ensimmäisenä tavaroiden tuontipäivänä soi ovikello ja oven takana oli pieni Sarah-tyttö, joka kysyi onko meillä lapsia, minkä ikäinen lapsemme on ja tulisiko hän leikkimään? Samalla hän kertoi heidän sukunsa tarinoita.”
Kadun keskellä ollut rinki grillikatoksineen mahdollisti sen, että lapset pystyivät olemaan ulkona ja heitä oli helppo valvoa, koska jokaisen ikkunasta näkyi keskiympyrään. Keskiympyrä myös kokosi porukan, se loi mahdollisuuden yhteisöllisyydelle. “Se oli alue, joka ei ollut kenenkään. Siihen saattoi kuka vaan mennä milloin halusi ja toinen voi tulla seuraksi, jos halusi”, Erja lisää.
– Koskaan ei tullut sellaista tunnetta, että perheet olisivat olleet liikaa yhteyksissä. Kaikki katsoivat toistensa lasten perään ja Ruotsinrinteellä oltiin kuin yhtä suurta perhettä, Auli kuvailee.
– Tämä on ihana yhteisö, onneksi ystävyyssuhteet ovat säilyneet!, Leena täydentää.
Asuinalueet tutummiksi
Meidän tarinat -kokeilussa kerättiin Pirtin tarinoiden lisäksi tarinoita kolmelta muultakin alueelta: Kelloniemestä, Maaningalta ja Kuopion keskustan ruoka- ja tanssiravintoloista sekä kahviloista.
Sujuvan tarinoiden keräysprosessin löytämisen lisäksi Meidän tarinat -kokeilussa tavoiteltiin sitä, että alueilla jo asuvien lisäksi muutkin kiinnostuisivat tutustumaan kyseisten alueiden historiaan ja nykytilanteeseen tarinoiden kautta.
– Esimerkiksi tarinat Maaningalta tuovat alueen tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi, ja houkuttelevat käymään siellä tai ehkä jopa muuttamaan sinne, Terhi Rissanen kiteyttää.
Projektissa mukana ollut KUDOS-hanke toteutettiin Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kaupunkien yhteisprojektina vuosina 2023-2024.
Lue lisää Meidän tarinoista: www.kuopio.fi/vapaa-aika-ja-hyvinvointi/meidan-kuopio/meidan-tarinat/.
