Kuopio250- onnittelulahja – Väinölänniemen mänty on seurannut kuopiolaisten elämää jo yli kaksi vuosisataa
Kuopio on juhlinut viimeisen vuoden ajan 250-vuotissyntymäpäiviään, ja tämän merkkipaalun kunniaksi kaupunki sai ainutlaatuisen lahjan. Itä-Suomen yliopiston Joensuun metsätieteiden osastolta viestin välitti RAK-arkkitehtiopiskelija Heli Pelkonen, joka kertoi, että ”250-vuotisjuhlien nimissä, osaston lahjana Kuopiolle” on annettu Väinölänniemen mänty, jonka professori Aakala ajoitti vuoteen 1824.
Lahjan tausta ja männyn valikoituminen
Lahjan taustatarina sai alkunsa erään kuopiolaisen toiveesta osallistua Kuopio250-juhlakuvatempaukseen Instagramissa. Hänen mielikuvissaan Kuopio on ”mualiman paras kotkaapunki”: torilta katsottuna sopivasti urbaani ja Puijon tornista katsottuna pieni ja metsäinen kaupunki. Niinpä syntyi ajatus myös puun syntymäpäivien juhlistamisesta.
Pelkosen selvitystyö käynnistyi ajatuksesta löytää Kuopiosta mahdollisimman vanha puu. Aluksi hän etsi paksuja, kilpikaarnaisia ja käkkäräoksaisia mäntyjä, mutta oppi myöhemmin, että puun paksuus kertoo enemmän kasvupaikan rehevyydestä kuin sen iästä. Lisäksi kaupungin kairan noin puolen metrin pituus asetti rajoituksen: tutkittavan puun halkaisijan säteen tuli olla alle puoli metriä.
Väinölänniemi on Pelkoselle tuttu ulkoiluseutu, ja hän näkee sen männyt lähes päivittäin. Peräniemen metsäinen kärki huipentuu rannan huvimajaan ja vanhoihin mäntyihin. Jokaisella puulla on oma ilmeensä: kasinon vieressä kasvaa leveä pahkamänty ja Haapaniemen suuntaan löytyy kuuluisa ”koirankielto-mänty”, poikkeuksellisen pitkä yksilö.
Valittu mänty päätyi tutkimukseen, koska kaikkein näyttävin, parhaalla paikalla kasvanut yksilö oli lahovaurioitunut eikä sen vuosilustoja olisi voitu lukea. Lähellä kasvava, kolmeen suureen latvaoksaan haarautuva kilpikaarnamänty soveltui tutkimukseen erinomaisesti. Myöhemmin Pelkonen huomasi myös hauskan yksityiskohdan: männyssä voi nähdä ”viisi sormea”. Neljäs sormi vinksottaa latvassa ja viides alempana etelään osoittava oksa muistuttaa peukaloa.
Tutkimusprosessi ja tieteellinen ajoitus
RAK-arkkitehtiopiskelijana Pelkonen lähti etsimään apua selvitystyön edistämiseen. Kaupungin ympäristöpalveluista löytyi luonnonsuojelunsuunnittelija Kalle Ruokolainen, joka auttoi kairaamaan näytteet ja neuvoi vuosilustojen laskemisen alkuun. Prosessi eteni dendrokronologian puolelle – tieteeseen, joka tutkii puiden vuosirenkaita. Myös Joensuun metsätieteiden laitokselta kysyttiin lisätietoa korjausrakentamisen näkökulmasta ja mainittiin männystä otetut kairausnäytteet.
Pelkonen kertoo, että vuosilustot oli ensin laskettu suurennuslasilla, joka hankittiin varta vasten tätä varten, mutta tieteellinen tarkastus varmisti tulokset. Metsätieteiden osaston johtaja Jukka Tikkanen ja professori Tuomas Aakala kirjoittivat, että tilaustyönä tehtävistä dendrokronologisista ajoituksista on luovuttu, mutta ”voidaan kuitenkin tässä tehdä poikkeus 250-vuotisjuhlien nimissä”.
Tutkimus perustuu puun vuosittaiseen kasvuun, joka vaihtelee vuosittain. Ohuen kairausnäytteen vuosilustoja verrataan aiempiin vuosilustokalentereihin eli -kronologioihin. Lustojen paksuuksissa näkyy säännönmukaisia vaihteluita, joita nykyään analysoidaan tietokoneella. Kasvuun vaikuttavat muun muassa ilmasto, sää, maaperä, metsäpalot, hyönteiset sekä 11 vuoden auringonpilkkujakso. Suomi on jaettu kasvullisten alueidensa mukaan eri vuosilustokronologioihin, ja Väinölänniemen näyte olisi verrattu Itä-Suomen kronologiaan.
Euroopassa lustotutkimuksella on pitkät perinteet: katkeamattomia kronologioita löytyy jopa 1000-luvulle asti.
Merkittävä, antoisa ja yllättävä oppimiskokemus
”Kiinnostus lähti hauskasta ideasta, ja ihmiset alkoivat kuin itsestään tulla vastaan ja auttaa selvittämään asiaa. Opin matkan varrella puista, ihmisistä, historiasta, kaupungista ja metsätieteestä. Ja nyt tiedän täsmälleen, missä on kasvanut mänty vuodesta 1824.” Pelkonen kertoo oppikokemuksestaan.
Aluksi Pelkonen oletti, että Kuopiosta löytyisi helposti kaupungin ikäinen puu. Oli pysäyttävää huomata, että suurin osa vanhoista puista on aikanaan kaadettu asukkaiden tarpeisiin. Hän kertoo arvostavansa ja luottavansa tieteeseen ja tutkimusmenetelmiin, joten sen vuoksi pitää tätä tutkimusta erityisen merkityksellisenä.
Puiden ikä ja historia herättivät kiinnostusta myös muissa kaupunkilaisissa: ”Kun kerroin aiheesta esimerkiksi uimaseuran pukuhuoneessa, sain kutsuja tulla katsomaan ihmisten omia pihapuita. Puiden ikä ja historia tuntuvat koskettavan monia.” Pelkosen mielestä olisi myös hienoa, jos vanhoja puita voitaisiin tulevaisuudessa merkitä, suojella ja juhlistaa systemaattisemmin.
”Arvostan, jos mahdollista, entistä enemmän kuopiolaisia metsiä. Vähän kuin näkisin nyt myös puun metsältä. Vuosi 1824 on saanut kiintopisteen ja tuntuu mainiolta, että se on juuri tuo mänty tutun reitin varrella. Ajattelen, että tämä on arvokas pieni tieto Kuopion historiasta. Ja aivan ihastuttava lahja metsätieteenlaitokselta!” Pelkonen kommentoi.
Olkaamme hyvät: sijainnissa 62.878729° N, 27.698856° E on kasvanut mänty vuodesta 1824.
