Ympäristöterveydenhuollon blogi: Koska olet viimeksi kurkannut kaivoosi?
Kesä on jälleen saapunut pitkän odottelun jälkeen. Kuumana kesäpäivänä mikään ei maistu paremmalta kuin lasillinen raikasta oman kaivon vettä. Siitä puheen ollen, koska olet viimeksi tarkastellut oman kaivosi kuntoa tai tutkituttanut sen veden laadun?
Pohjavesi on Suomessa pääsääntöisesti hyvälaatuista ja sellaisenaan juomavedeksi soveltuvaa, mutta sen laatu voi toisinaan päästä heikentymään. Yleisiä ongelmia ovat kaivojen kansirakenteiden tai kaivonrenkaiden saumojen vuotaminen, jolloin sade- ja sulamisvedet pääsevät kulkeutumaan kaivoon huuhtoen mukanaan epäpuhtauksia. Pahimmassa tapauksessa kaivoon voi päästä taudinaiheuttajia, kuten kampylobakteereja, norovirusta tai salmonellaa. Tällöin veden nauttiminen voi johtaa rajuunkin vatsatautiin. Huomioitavaa on, että veden hyvä aistinvarainen laatu ei takaa sen turvallisuutta. Vettä säännöllisesti käyttävien elimistö on voinut ajan saatossa tottua mikrobiologisesti heikkolaatuiseen veteen. Esimerkiksi muualta tulleille kesävieraille tilanne voi kuitenkin olla toinen.
Kaivon yleisen kunnon voi selvittää jo nopealla vilkaisulla. Ympäröivä maa tulisi olla luiskattu siten, että se viettää kaivolta poispäin. Lisäksi kaivon kansirakenteiden ja rengassaumojen tulee olla tiiviit. Viimeistään kaivon sisäpuolella näkyvät veden valumajäljet kielivät ongelmista. Kaivon lähiympäristö on pidettävä raivattuna ylimääräisestä kasvillisuudesta, sillä kaivoon työntyvät juuret voivat vaurioittaa sen rakenteita. Jotta vesi säilyisi raikkaana, tulee kaivo olla varustettu tuuletusputkella. Tuuletusputken päässä on oltava sellainen mutka tai hattu ja riittävän tiheä verkko, joka estää pieneläinten sisäänpääsyn. Terve järkikin jo sanoo, että jyrsijät, sammakot, sisiliskot, pikkulinnut ja hyönteiset eivät kuulu kaivoon. Tästä huolimatta näitä tapauksia tulee aika ajoin vastaan.
Kaivossa voi piillä myös sen sijainnista aiheutuvia ongelmia. Kaivo tulisikin olla sijoitettu riittävän kauas esimerkiksi jätevesijärjestelmistä, viljelyksillä olevista pelloista, tulvaherkistä alueista ja muista sellaisista tekijöistä, jotka voivat heikentää vedenlaatua.
Vaikka kaikki edellä mainittu olisikin kunnossa, voi vedenlaadussa silti esiintyä ongelmia ympäröivän maaperän takia. Suomessa pohjavedet ovat yleensä luontaisesti happamia (pH-arvoltaan alhaisia), josta voi seurata putkien ja vesikalusteiden metalliosien syöpymistä, sekä esimerkiksi kuparin, lyijyn ja nikkelin liukenemista veteen haitallisissa määrin. Vaikka itse vesiputket olisivatkin muovia, voi metalleja liueta putkien liitoskappaleista ja vesilaitteista. Erityisesti porakaivojen vedessä saattaa lisäksi esiintyä radonia, arseenia tai fluoridia terveydelle haitallisina pitoisuuksina.
Kaivovedessä liiallinen rauta ja mangaani ovat yleisiä ongelmia, jotka havaitaan yleensä veden metallisena makuna, sekä vesikalusteiden ja kylpyhuoneen pintojen värjäytymisenä. Mangaanin kohdalla viimeisimmät tutkimustulokset viittaavat sen olevan erityisen haitallista lapsille. Liiallinen juomaveden mangaani voi johtaa lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin ja jopa alempaan älykkyysosamäärään.
Varsinkin maatalousvaltaisilla alueilla veden nitraattipitoisuus voi olla koholla. Nitraatin haitat kohdistuvat erityisesti imeväisikäisiin lapsiin, joilla juomaveden nitraatista muodostuva nitriitti voi johtaa veren punasolujen happiaineenvaihdunnan häiriöihin.
Jos oman kaivoveden laatu mietityttää, on hyvä kääntyä vedenlaadun tutkimuksia tekevien laboratorioiden puoleen. Laboratorion asiantuntijat osaavat usein jo lähtötietojen perusteella suositella, millaisia muuttujia kaivovedestä olisi syytä tutkia. Lisää ohjeistusta voi tarvittaessa pyytää myös alueen ympäristöterveydenhuollosta. Kaivoveden laatu olisi syytä tutkia vähintään kolmen vuoden välein.
Tutkimustulosten perusteella voidaan määritellä jatkotoimenpiteet. Joissain tapauksissa pelkällä kaivon kunnostuksella voidaan päästä riittäviin tuloksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa vedessä on aistinvaraista poikkeamaa tai veden mikrobiologiset laatusuositukset eivät täyty. Veden happamuutta voidaan puolestaan vähentää kaivon pohjalle lisättävällä kalkkikivirouheella. Mikäli veden mikrobiologiset tai kemialliset laatuvaatimukset eivät täyty, joudutaan kaivo usein desinfioimaan tai asentamaan erillisiä vedenkäsittelyjärjestelmiä. Tällaisissa tapauksissa on syytä kääntyä ammattimaisten palveluntarjoajien puoleen.
