Viksu Kuopio -blogi: Viekkaat ja pikkurillin vievät vieraslajit

Valkoisten pilvenhattaroiden keskeltä koko päivän porottava aurinko ja renkaiden rapina hiekkatiellä. Radiossa suomihitti muutaman vuoden takaa, kauppakassissa uusia perunoita, mökkisaunan piipusta nouseva savu sekä violetin, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyinen kukkameri hiekkatien pientareella.

Kuulostaa aivan viime viikkojen raukeilta hellepäiviltä, eikö vain? Mukaan sujahtaa huomaamatta kuitenkin eräs kutsumaton vieras, tai tarkemmin ottaen vieraslaji.

Violetin, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyiset kukkameret ovat “lupiinimeriä” tienvarsilla. Lupiini on tuttu näky tienvarsilla ja se onkin levinnyt jo lähes kaikkialle ympäri Suomen. 1800-luvun lopulla puutarhoista karannut komealupiini on yksi Suomen haitallisista vieraslajeista.

Takinkääntäjät – puutarhojen kukkasista säälimättömiksi valtaajiksi

Vieraslaji on kasvi-, eläin- tai eliölaji, joka on levinnyt luonnollisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

EU:n vieraslajiluettelossa määritellään haitallisiksi säädetyt vieraslajit Euroopan Unionin alueella. Kansallisessa vieraslajiluettelossa huomioidaan erityisesti EU:n luettelosta puuttuvat, mutta Suomessa haitallisiksi määritellyt lajit. Viimeisimmäksi tänä kesänä EU:n vieraslajiluetteloa täydennettiin 26 lajilla. Luetteloon nousivat esimerkiksi Suomen kansallisessa vieraslajiluettelossa jo olleet tatarlajikkeet, japanintatar, sahalinintatar ja tarhatatar.

Monesti historia haitallisten vieraslajikasvien taustalla on samankaltainen. Laji on joko kulkeutunut vahingossa Suomeen esimerkiksi siementen, rehun, rahdin tai matkailijoiden mukana tai sitä on tuotu istutettavaksi ajatuksena kasvattaa sitä puutarhoissa. Puutarhakasvien tuomisen ongelmapuolena on, että harvoin osaamme ennustaa vieraan lajin selviytymismahdollisuuksia Suomen luonnossa ja joskus voi käydä niin, että lajit osoittautuvatkin ylivoimaisiksi kilpailijoiksi alkuperäislajistollemme. Siksi puutarhakaupoilla on hyvä olla tarkkana hankkiessa uusia kasveja pihalle.

Vieraslajikasvit aiheuttavat haittaa luonnon monimuotoisuudelle valtaamalla alaa alkuperäislajeilta ja syrjäyttämällä ne kilpailussa resursseista. Vieraslajit voivat aiheuttaa myös satotappioita ja esimerkiksi tuholaishyönteiset haittaavat metsätaloutta. Jotkin vieraslajit levittävät tauteja. Lisäksi haitalliset vieraslajit voivat estää virkistysalueiden, kuten puistojen ja rantojen käyttöä. Nämä sekä monet muut haitalliset vaikutukset tekevät niiden leviämisen estämisestä tärkeää.

Kuinka päästä eroon liian kauan viipyvästä vieraasta?

Vieraslajien torjunnassa käytetään useita erilaisia menetelmiä riippuen torjuttavasta lajista. Vieraslajikasveilla menetelmät vaihtelevat esimerkiksi kitkennästä niittoon, näivetykseen ja kemialliseen torjuntaan. Tärkeintä torjunnassa on kuitenkin ennaltaehkäisy eli sen välttäminen, että vieraslajit pääsevät alkujaan leviämään Suomeen. Siksi haitallisten vieraslajien ostaminen ja myyminen on kiellettyä.

Uusiakin keinoja vieraslajien torjuntaan kehitellään. Esimerkiksi biologisen torjunnan keinot ovat itselleni hiukan tutumpia marjanviljelyn puolelta. Mansikalle haitallisia ripsiäisiä saalistavat petopunkit tulivat tutuiksi kesätöissä marjatilalla. Nyt biologista torjuntaa on alettu kokeilemaan myös vieraslajien torjunnassa. Esimerkiksi viitapihlaja-angervoa pyritään torjumaan purppuranahakkasienen avulla. Sienen olisi tarkoitus lahottaa viitapihlaja-angervon kannot. On mielenkiintoista nähdä minkälaisiin tuloksiin biologisella torjunnalla päästään.

Ei urotöitä tai rakettitiedettä, vaan huomioimista ja pitkäjänteisyyttä

Kesäisin vieraslajeihin liittyvä uutisointi ja tiedotus lisääntyy ja monessa paikassa kehotetaan ryhtymään torjuntatalkoisiin luonnon monimuotoisuuden puolesta. Samaan aikaan joka puolella kukkivat lupiinit, jättipalsamit ja jättiputketkin voivat saada aikaan tunteen siitä, että torjuntatyö tuntuu mahdottomalta ja urakan määrä jopa ahdistavalta. Osa viekkaista vieraslajeista on jopa soluttautunut ajan kanssa kulttuuriin ympärillämme. Tienvarren villeistä lupiineista laulaa hyväntuulisena J. Karjalainenkin.

Mitä vieraslajeista pitäisi siis ajatella? Ei ole ihme, jos pää menee pyörälle.

Nyt kesätöissä olen päässyt tutustumaan vieraslajien torjuntaan muutaman kuukauden. Tämän suhteellisen lyhyen kokemuksen perusteella koen, että paras keino suhtautua vieraslajien torjuntaan lienee rento, mutta päättäväinen asenne. Torjunta ei vaadi suuria urotöitä, sillä vieraslajit eivät tule häviämään yhdessä kesässä vaan torjunta tarvitsee pitkäjänteisyyttä. Työn määrästä ei myöskään kannata ahdistua, vaan ennemminkin tarttua toimeen arkisissakin hetkissä esimerkiksi poistamalla palsamit lenkkipolun varrelta aina kun silmä niihin sattuu. Ja vaikka uudet torjuntakeinot ovat mielenkiintoisia, ei torjunta ole rakettitiedettä vaan yksinkertaista, mutta merkittävää luonnonsuojelutyötä, joka onnistuu meiltä jokaiselta. Ole siis armollinen itsellesi, jos et vielä tiedä kaikkea vieraslajeista, sillä aina voi oppia lisää. Ja vähemmän armollinen sille mökkitien varren lupiinipuskalle.