Kansallisen kaupunkipuiston blogi: Kuopionlahdella pörrää
Kansallisen kaupunkipuiston alueella, Kuopionlahdella, saumattomasti toisiinsa liittyvät kolme puistoa – Martti Merenmaan, Myhkyrin- ja Aarneenpuisto. Ne ovat malliesimerkkejä siitä, kuinka kaupunkialueella voidaan vaalia luonnon avoimia alueita, pölyttäjämyönteistä ympäristöä ja paikallista siemenpankkia. Näiden puistojen vihersuunnittelussa on pyritty entistä enemmän huomioimaan luonnon monimuotoisuus ja pölyttäjät. Puiston yläosan kaksi hulevesiallasta olivat aiemmin ammattikoulun pihaa ja pysäköintialuetta, kun Aarneenpuiston ala-altaat olivat puolestaan tasaista nurmikkoa.
Kuinka pörriäiset liittyvät kaupunkimme merkkihenkilöhistoriaan?
Alun perin Myllymäeksi kutsutulla, sittemmin kasvaneen lapsimäärän myötä Mölymäeksi nimetyllä alueella, on kuopiolaisen kirjailija Martti Merenmaan mukaan nimetty puisto. Merenmaa oli tuottelias ja kirjallisuuspalkinnoin huomioitu karjalaistaustainen mutta Kuopiossa pitkään asunut kirjailija ja toimittaja. Martti Merenmaan puiston ja Myhkyrinpuiston pohjoisosissa on ollut yksittäisiä puutaloja, jotka näkyvät vielä vuoden 1979 ilmakuvassa. Niiden pihapiirien pohjat ovat otollisia niitylle. Puiston kallioiselta paahderinteeltä on poistettu pihlajia ja nostettu vanhoja mäntyjä esiin. Tämän myötä paikan lajisto on elpynyt (kelta- ja isomaksaruoho, sekä kissankäpälä) – mielenkiinnolla odotetaan mitä paikallinen “siemenpankki” nostattaa alueelle.
Haapaniemenkadun länsipuolella oleva Aarneenpuisto on rakennettu 1980-luvulla ja nimetty paikallisen naisasiavaikuttajan Elisabeth Stenius-Aarneenkallion mukaan. Hän omisti puiston yläpuolisella kalliolla, nykyisten terassitalojen kohdilla, sijainneen huvilan, ja puistossa on hänelle omistettu muistomerkki (Anu Matilainen, 1991). Nykyisin Aarneenpuistossa on laaja kokoelma erilaisia havupensaita ja -puita. Puiston kasviharvinaisuus on toukokuussa valkoisena kukkiva japaninmagnolia ‘Vanha Rouva’, joka varhaisilla keväisillä kukillaan antaa ravintoa pölyttäjille. Puistoon on uudistuksen yhteydessä istutettu runsaasti koti- ja ruotsinpihlajia sekä rusokirsikka ja mustamarjaorapihlaja, joilla on kauniin ja runsaan kukinnan lisäksi merkitystä myös pölyttäjille. Puiston perennoista pölyttäjämyönteisin on rönsytiarella (Tiarella cordifolia).
Mölymäen hulevesialtaat ovat kukkineet rehevästi
Luonnonkukista löytyy runsaasti mettä, kun taas jalostetuissa kukissa sitä on vähemmän. Kylvetyn tuoreen niityn siemenseoksesta kasvuun ovat lähteneet ainakin puna-ailakki, päivänkakkara, heinätähtimö, niittyleinikki, nurmikohokki, rantakukka, rantatädyke, siankärsämö ja särmäkuisma. Näiden kukinta on odotettavissa ehkä vielä komeampana ensi kesänä, sillä ne kukkivat paremmin toisena tai kolmantena kasvukautenaan.
Kuivemmilla paikoilla, eli kalliorinteessä Myhkyrinpuistossa ja raittien luiskissa on käytetty erityistä perhosniittysiemenseosta ja siellä puolestaan kasvuunlähteneitä lajeja olivat mm. ketoneilikka, ahdekaunokki, nurmikaunokki, nurmikohokki ja pietaryrtti.
Puistokokonaisuuden yläaltaalle on istutettu pölyttäjille hyötyisiä perennoja – vaikka tieteellistä näyttöä ei tästä olekaan. Verikurjenpolvi voisi olla erinomainen valinta pienempäänkin pölyttäjäystävälliseen puutarhaan. Se kukkii kesä-syyskuussa, ja sen yksinkertaiset kukat houkuttelevat mehiläisiä, kimalaisia ja perhosia. Tarhatädykettä pidetään erittäin suosittuna pölyttäjien, erityisesti mehiläisten ja perhosten keskuudessa, koska se kukkii loppukesästä. Syysasterit puolestaan kukkivat loppukesästä elo-lokakuussa, jolloin kukkivia kasveja on vähemmän tarjolla, mikä tekee niistä tärkeän ravinnonlähteen pölyttäjille ennen talvea. Istutuksissa tuulipölytteiset tyrnipensaat tarjoavat suojaa monille pölyttäjille.
Kasveilla havaittuja hyönteisiä – harvinaisuuksia ja joukkoja
Kuopion luonnontieteellisen museon hyönteisasiantuntija on tutustunut puistoon useammalla käynnillä kesän aikana. Hyönteisiä alueelta on löytynyt, tosin altaan istutetuilla kasveilla ei niin paljoa kuin ympäristössä. Asiantuntijan mielestä paikalta löydetty ilahduttavin laji on kaskimaamehiläinen, jota oli paikalla hyvin runsaasti. Se viihtyi lähes yksinomaan perhossiemenseoksesta itäneillä isopäivänkakkaroilla. Pohjois-Savosta tunnetaan lajista vain yksi aiempi havainto. Lajin voi kuka tahansa käydä helposti bongaamassa Myhkyrinpuiston päivänkakkaroilta niiden kukinta-aikaan.
On huomattava, että luonnon omat villit kasvit toimivat tehtävässä erityisen hyvin, eikä kaikkea tarvitse puistossakaan kontrolloida. Yhdessä ainoassa alarinteessä olevan vadelmapensaankukilla lajikirjo oli merkittävä – siellä kävi pensas- ja kartanokimalaisia, vattu- ja herttasimamehiläisiä sekä punikkimaamehiläisiä.
Luonnonkasveilla tai niiden läheisillä sukulaisilla käy huomattavasti enemmän lajeja kuin “puutarhakasveilla”, tosin yksilömäärät voivat joskus olla suuria, jos esim. kimalaisyhdyskunta on lähellä ja ne käyvät samalla kasvilla. Esimerkiksi hulevesilammen rannassa “paras” hyönteiskasvi oli yksilömäärän perusteella tarhatädyke, mutta lajeja ei ollut kuin kaksi: tarhamehiläinen (jollain lienee lähistöllä yhdyskuntia tarhattuna) ja yleinen mantukimalainen.
Istutuksista eniten ja monipuolisimmin oli pörinää juurikin isopäivänkakkaroilla. Niissä näkyi ainakin kaskimaamehiläisiä, törmäiskosmehiläisiä, posliinisimamehiläisä, piennarmaamehiläisiä sekä monia kimalaisia.
Nuo pienet, mutta silti niin tärkeät – käykää pörriäisretkellä ihanissa puistoissamme!
Voit lukea lisää pölyttäjistä Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta.
Blogiin on haastateltu kaupunginpuutarhuri Sari Riekkistä, hortonomiharjoittelija Pirjo Pykäläistä, intendentti Juuso Paappasta ja suunnittelija Aada Mustosta.
