Kansallisen kaupunkipuiston blogi: Kuinka auttaa kaupunkihyönteisiä?

Mennyt kesä oli haasteellinen, sillä kuiva ja helteinen kausi jatkui lähes kolme viikkoa. Silti Kuopionlahden rinnemaastoon kylvetyn tuoreen niityn siemenseoksesta menestyksekkäästi kasvuun olivat lähteneet kasvuun ainakin puna-ailakki, heinätähtimö, niittyleinikki, nurmikohokki, rantakukka, rantatädyke, siankärsämö, särmäkuisma sekä runsaasti jo tänä vuonna kukkinut päivänkakkara. Kuluneena kesänä perhosia havaittiin vähän. Ensi kesänä kasvun ja kukinnan – ja toivottavasti myös pörräyksen – voidaan olettaa olevan vielä komeampana, sillä kasvilajit kukkivat paremmin toisena tai kolmantena kasvukautenaan.

Myhkyrinpuiston kalliorinteen kuivemmilla paikoilla ja raittien luiskissa käytetystä ”perhosniittysiemenseoksesta” kasvuun lähteneitä lajeja olivat mm. ketoneilikka, ahde- ja nurmikaunokki, nurmikohokki ja pietaryrtti. Kuopion museon hyönteisasiantuntijan kommenttien perusteella lajistojakauma on kohdillaan: ”Siemenseoksessa on paljon nimenomaan ravintokasveja – uhanalaistenkin lajien”. Lisäksi hän huomaa, että kaikki listassa mainitut lajit tuskin viihtyvät samalla paikalla, sillä joukossa on sekä erittäin kuivien hietikkojen lajeja, että rehevämpienkin niittyjen. Sillä ei ole lopulta suurta haittaa tai merkitystä, kunhan edes kohtalainen osa menestyisi kullakin paikalla. Huomiona voi lajilistasta kuitenkin todeta, että siemenseoksessa mainittu yksivuotinen laji – ulkomaista siemenkantaa oleva hunajakukka – ei ole kovin merkityksellinen Suomessa.

Lajivalinnalla on oikeasti merkitystä

Luonnonkukista löytyy runsaasti mettä, kun taas jalostetuista kukissa sitä on vähemmän. Hyönteisasiantuntija tiedostaa valmiisiin siemensekoituksiin liittyvän haasteen: ”Ei liene kenellekään selvää tarkoitetaanko kaupallisilla perhoskukkasiemenseoksilla toukkien ravintokasveja vai aikuisten mesikasveja. Oleellista hyönteiskasveista puhuttaessa on erottaa eri kehitysvaiheessa olevien hyönteisten kasvit toisistaan – eli toukkien ravintokasvit ja aikuisten hyönteisten ravintokasvit. Toukan ravintokasvi on yleensä hyvin tarkka ja se määrääkin lajin esiintymisen. Aikuiset suosivat tiettyjä kukkia, mutta tiettyjen kukkien läsnäololla ei ole vaikutusta lajin lisääntymiseen tai menestymiseen, mutta niiden avulla voidaan houkutella hyönteisiä lähiympäristöstä esimerkiksi nyt vaikka puistoihin. Mehiläiset poikkeavat tästä jaottelusta, sillä mehiläinen kerää toukilleen ravinnon kukilta, joten aikuisen ja toukan ravinto on samasta kasvista (aikuisella mesi, toukilla siitepöly).”

Verkolla onnistunut viherrakenne

Myhkyrinpuistossa, Myhkyrinkadun länsipuolella olevan hulevesialtaan luiskissa ja pohjarakenteissa on käytetty verkolla vahvistettua siemeneroosiomattoa, joka on ikään kuin ladattu kierrätyspaperiin käärityillä, valikoidulla siemenseoksella ja ravinteilla sekä mikro-organismilla, joka auttaa vahvistamaan juuristoa, edistämään kasvua ja hajottamaan haitallisia taudinaiheuttajia, tukien siten kasvien terveyttä. Tuo maaperäbakteeri, Bacillus subtilis on luonnollinen mikro-organismi, jolla on tärkeä rooli biologisessa kasvinsuojelussa ja kasvien kasvun edistämisessä. Matot päästävät läpi riittävästi sadevettä ja suojaavat siemeniä tuulen ja veden haittavaikutuksilta ja luovat optimaalisen kasvuympäristön. Kuumalla ilmalla matot suojaavat, erityisesti itämisen aikana, liialliselta kuivumiselta. Talvella ne suojaavat juuristoa mekaaniselta eroosiolta.

Mitä jokainen meistä voisi tehdä?

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla kirjoitetun tiedon mukaan saisimme aikaan merkittäviä vaikutuksia yhdessä, mikäli puoletkin pihojen nurmikoista muutettaisiin niityiksi.

Perhosniityn voi perustaa vielä syksyllä, kevätkylvön sijaan. Siemenet tulee kylvää muokatulle maan pinnalle, josta on ensin poistettu mahdolliset rikkaruohot. Kannattaa valita sellainen siemenseos, että se tarjoaa ravintoa, suojaa ja lisääntymispaikkoja pölyttäjille.

Niityllä kannattaisi olla myös suuria kiviä, joiden tarkoituksena on tarjota perhosille paikan lämmitellä auringossa – näin on tehty myös Martti Merenmaan ja Myhkyrinpuistossa.

Vai perustaisinko sittenkin hyönteishotellin?

Kuopion kaupungin viheralueille rakennetaan hyönteishotelleja ja raivausjätteistä tehdään risuaitaa. Puistojen reunoille jätetään puuston käsittelyn yhteydessä lahopuuta maahan. Vanhempien puistojen lajistoa monipuolistetaan ja nurmikoiden tilalle perustetaan niittyjä.

Innostuithan? Tule siis mukaan Kuopion kansalaisopistolle 6.9. klo 10-11 alan huippuasiantuntijan, hyönteistutkija Reima Leinosen, pitämälle luennolle Turvaa luonnollinen pölytys – iloista pörinää hyönteishotellilla ja sen jälkeen lyhytkurssille Hyönteishotelli – lapsi ja aikuinen yhdessä.

Tutustu myös Marttojen sivuilta löytyvään napakkaan tietoon. ”Rakennetussa ja tarkkaan hoidetussa pihassa ei välttämättä ole riittävästi elinmahdollisuuksia ja paikkoja hyönteisille ja muille ötököille. Lisäämällä pihaan lahopuuta, rakentamalla ötökkä- eli hyönteishotelleja ja suunnittelemalla metsäisen puutarhan, lisäämme niiden mahdollisuuksia elää pihassa”.