“Täällä minulla on uusi elämä” – vapaaehtoiset Leena ja Sirkka kertovat arjesta Männistön asukastilassa

Männistön asukastilan ovi käy vilkkaasti arkisin. Pitkin päivää kahvipannu porisee, pöytien ääreltä kuuluu puheensorinaa, jossain pelataan tai askarrellaan. Erilaista ohjelmaa on pitkin viikkoa, kuten bingoa. Uudet tulijat huomioidaan välittömästi lempeästi. Tunnelma asukastilassa on kodikas, ja sen ytimessä on joukko sitoutuneita vapaaehtoisia. Heistä kaksi – Leena, 73, ja Sirkka, 84 – kertovat, kuinka vapaaehtoistoiminnasta on tullut heille tärkeä ja rikastuttava osa arkea.

Uusi yhteisö elämän käännekohdissa

Leena päätyi Männistöön muutettuaan alueelle miehensä menehtymisen jälkeen keväällä 2021. Tyttäret etsivät hänelle Männistöstä tekemistä ja rohkaisivat häntä tutustumaan asukastilaan. “-Olen aina ollut ujo ja hiljainen, mutta sitten aloin kuitenkin päivittäin käydä täällä. En tiedä, olisinko ilman tyttärieni kannustusta uskaltanut tulla, ainakaan heti”, Leena pohtii. Sittemmin Leenaa houkuteltiin vapaaehtoiseksi. Nyt hänellä on enemmän ystäviä ja tuttavia kuin koskaan aiemmin.

Sirkalle vapaaehtoistoiminta tuli ajankohtaiseksi suuren elämänmuutoksen jälkeen. Hän muutti asukastilan lähettyville vuonna 2019. Pian muuton jälkeen hänen puolisonsa menehtyi ja myöhemmin myös hänen poikansa sairastui vakavasti. “-Kun jäin yksin, aloin heti miettimään mitä voisin arjessa tehdä. Tulin asukastilaan ja kysyin yhteisötyöntekijältä, millaista täällä on vapaaehtoistoiminta. Ajattelin, että voisin vaikka maksaa, että saisin olla jossakin. Tämä on minulle kuin olohuone. Tutustuin uusiin ihmisiin ja minulla on aivan kuin uusi elämä”, Sirkka kuvailee.

Vapaaehtoistoiminta tuo rytmiä, iloa ja merkitystä

Asukastilassa vapaaehtoiset tekevät monenlaisia tehtäviä, jokainen oman kiinnostuksensa mukaan. Jokaiselle on muodostunut oma roolinsa ja tehtävänsä, jotka vaihtelevat. Leena keittää kahvia, huolehtii tarjoilusta ja osallistuu askarteluun. “-Ihmisten kohtaaminen on minulle tärkeintä. Täällä ei kenenkään tarvitse olla yksin”, hän kertoo.

Sirkka huovuttaa kotonaan koruja ja koristeita ja auttaa tilassa erilaisissa arjen askareissa. Ja toki on läsnä kohtaamisissa. “-Liike on lääkettä! Päivän aikana tulee juteltua ja liikuttua niin paljon, että mieli ja keho virkistyy. Kun tulin tänne vapaaehtoiseksi, huomasin että minähän uskallakin keskustella ihmisten kanssa. Minulla ei ole ihmispelkoa – voin keskustella kenen kanssa vain.”

Molemmat kokevat vapaaehtoistoiminnan vaikuttavan omaan hyvinvointiin erittäin myönteisesti. “-Ei osaa enää jäädä yksin kotiin. Täällä viihtyy niin hyvin ja keskustelut tuovat iloa”, Leena summaa. “-On mukava sanoa, että olen töissä – vaikka olen ollut 21 vuotta eläkkeellä 47 vuoden työuran jälkeen Kuopion kaupungilta”, Sirkka hymyilee.

Arjen yhteisö, joka tukee ja kannattelee

Vapaaehtoiset muodostavat toimivan ryhmän, jolla on selkeä yhteinen sävel. Tehtävät ovat jakaantuneet vähitellen luonnostaan, ja jokainen löytää oman roolinsa ajan kanssa. “Näin ei astuta toistemme varpaille, ja asiakkaat tietävät, keiltä kysyä mistäkin”, Sirkka kertoo.

Männistön asukastilassa on vapaaehtoisia kahdessa ryhmässä, toinen ryhmä on paikalla tiistaisin ja torstaisin ja toinen ryhmä keskiviikkoisin. Keskiviikkoisin paikalla ei ole kaupungin yhteisötyöntekijöitä, vaan vapaaehtoiset vastaavat silloin tilasta. Leena ja Sirkka toimivat vapaaehtoisina tiistain ja torstaisin.

Leena kokee turvaa siitä, että vapaaehtoisia on aina useampi paikalla.“-Vaikka meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä arjessa, täällä saa olla sellainen kuin on.”

Arki asukastiloissa täyttyy monipuolisesta toiminnasta: askartelusta, peleistä, keskusteluista, järjestetyistä tapahtumista ja myös suomen kielen opiskelijoiden kohtaamisesta. Moni asiakas poikkeaa samalla reissulla kauppaan tai apteekkiin, jotka sijaitsevat lähettyvillä.

Kohtaamiset ovat vapaaehtoistoiminnan ja asukastilan sydän

Sirkka kertoo, että pienet eleet voivat olla suuria. “-Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, mieheni oli juuri menehtynyt. Muistan, kun joku laski käden olkapäälleni. Se oli iso asia. Olen ajatellut, että teen samoin toisille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa.”

Kohtaamiset toisten vapaaehtoisten ja asiakkaiden kanssa koetaan tärkeimmäksi. Asiakkaat kiittävät lähtiessään ja siitä tiedetään myös heidän olevan tyytyväisiä.

Vapaaehtoiset tukevat myös tiiviisti toisiaan. Ryhmä välittää ja kantaa huolta, jos joku esimerkiksi sairastuu tai loukkaantuu. ”-Kesällä me istutaan yhdessä tuossa vieressä mummopuistossa, kun asukastila on kesätauolla”, Leena kertoo.

Vapaaehtoistoiminta on elämän rikkaus

Sekä Leena että Sirkka haluavat jatkaa vapaaehtoisina niin pitkään kuin terveys sallii. “-Niin kauan kuin jalat kantaa ja pää pelaa”, Sirkka sanoo. Leena nyökkää: “-Niin pitkään olen täällä, kun olen terve, en osaa poiskaan jäädä.”

Heidän viestinsä vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille on selkeä: Älä jää kotiin yksin. Vapaaehtoistoiminta on elämän rikkaus.