Kun vastakkainasettelu vaihtuu kohtaamiseen
Miten löytää yhteinen suunta, kun tilanne herättää huolta ja näkemykset eroavat? Kuopiossa Saaristokaupungissa esille nousseita asioita lähdettiin ratkomaan dialogin avulla. Ratkaisuja etsittiin yhdessä pohtimalla, mitä ääniä kuulemme ja mitä kukin voisi tehdä toisin tilanteen parantamiseksi.
Mitä voisimme yhdessä tehdä tämän alueen parhaaksi? Tätä kysyttiin Martti Ahtisaaren koululla Kuopion Saaristokaupungissa, kun lähistöllä alkoi esiintyä ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä.
– Halusimme tarttua asiaan, vaikka häiriöt eivät tapahtuneetkaan koulupäivän aikana. Koulu on kuitenkin vahvasti mukana lasten ja nuorten arjessa, rehtori Jussi Kukkola toteaa.
Koulu kutsui koolle laajasti alueen ja kaupungin toimijoita pohtimaan, mitä tilanteelle voitaisiin yhdessä tehdä. Tarkoituksena ei ollut vain etsiä ratkaisuja häiriöihin, vaan ymmärtää, mistä tilanteessa oli kyse ja miten eri osapuolet sen kokivat.
Aikuisten dialogin jälkeen mukaan kutsuttiin myös lapset ja nuoret. Heiltä kysyttiin, mitä he toivovat alueelle, mitä pitää säilyttää ja mitä voitaisiin tehdä yhdessä.
– Pohdimme paljon omaa toimintaamme ja ymmärsimme, että myös meidän aikuisten on muutettava omaa lähestymistapaamme, jotta ymmärtäisimme nuoria paremmin, Kukkola kuvailee.
Keskustelujen pohjalta syntyi uusia ideoita, ja yhteistyö alueella tiivistyi. Yksi esimerkki tästä on nuorten ja lähikaupan työntekijöiden tutustuminen toisiinsa. Myös nuorisotoimi käynnisti omia toimiaan.
– Häiriöitä oli ollut myös kaupalla, mutta yhteisten keskustelujen myötä nuoret ja työntekijät oppivat tuntemaan toisensa. Kuulemani mukaan tilanne on sittemmin rauhoittunut, Kukkola kertoo.
Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä
Saaristokaupungin esimerkki havainnollistaa dialogista yhteiskehittämisen mallia, jota on hyödynnetty Kuopiossa myös esimerkiksi kaupungin ja maaseutualueiden asukkaiden välisissä dialogeissa.
Jos mielipiteet eroavat, keskustelu muuttuu helposti väittelyksi, jossa jokainen yrittää saada muut puolelleen. Dialogissa lähtökohta on toinen. Tarkoituksena ei ole voittaa väittelyä tai saavuttaa väkisin yksimielisyyttä, vaan rakentaa yhteistä ymmärrystä.
Hyvä dialogi edellyttää turvallista tilaa, jossa jokainen voi kertoa kokemuksistaan ja tulla kuulluksi. Keskeistä on kuunteleminen, toisen kunnioittaminen ja omien ajatusten rehellinen ilmaiseminen.
Kun erilaiset kokemukset ja näkökulmat tuodaan yhteen, voidaan löytää myös uusia tapoja ratkaista ongelmia ja parantaa yhteistä arkea.
Rauhan taitoja tarvitaan myös arjessa
Martti Ahtisaaren mukaan nimetyssä koulussa rauhan ja sovittelun teemat ovat luonteva osa toimintakulttuuria. Ahtisaaren rauhanvälitystyössä keskeistä oli eri osapuolten kuunteleminen ja ratkaisujen etsiminen vaikeisiin tilanteisiin. Samoja taitoja tarvitaan myös ihmisten arjessa, kun näkemykset eroavat.
– Vaikeista asioista ei päästä eteenpäin perustelemalla omaa kantaa entistä voimakkaammin. Dialogi ei poista ristiriitoja, mutta se voi muuttaa tapaa, jolla kohtelemme ja ymmärrämme toisiamme, Kukkola sanoo.
Saaristokaupungissa tämä näkyi konkreettisesti siinä, että aikuiset alkoivat suhtautua nuoriin ja omaan toimintaansa uudella tavalla. Vaikeasta asiasta tuli yhteistyön lähtökohta. Kun syyllisten etsimisen sijaan pysähdytään kuuntelemaan ja kysytään, mitä voimme tehdä yhdessä, syntyy tilaa ymmärrykselle – ja myös muutokselle.
Teksti: Piritta Ruusu
