Segregaatiota ei ratkaista siiloissa eikä yhdessä valtuustokaudessa

Osallistuimme Suomen kansallista segregaatio-ohjelmaa valmistelevan työryhmän Malmön ekskursiolle. Pääsimme tutustumaan, miten Ruotsissa on pyritty vastaamaan asuinalueiden eriytymiseen. Malmön opit muistuttavat, että alueellisen eriytymisen ehkäiseminen vaatii pitkäjänteistä työtä, juurisyihin tarttumista ja ennen kaikkea asukkaiden ottamista mukaan.

Segregaatio (eli eriytyminen) on laaja ja monisyinen ilmiö. Siksi sitä ei myöskään voida ratkaista yksittäisellä hankkeella, yhden hallinnonalan toimenpiteillä tai muutaman vuoden ohjelmakaudella. Tarvitaan pitkäjänteistä ja aktiivista työtä, joka ehkäisee eriytymistä sekä työtä, joka lieventää jo syntyneitä eroja sekä vahvistaa alueiden elinvoimaa, yhteisöllisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia.

Segregaation ehkäisyssä huomio ei voi kohdistua pelkästään yksittäisten alueiden tilanteeseen, vaan myös siihen, miten alueiden väliset erot kehittyvät. Keskeistä on huolehtia siitä, että kaupungin eri alueet kehittyvät tasapainoisesti ja että hyvinvoinnin sekä mahdollisuuksien erot pysyvät kohtuullisina.

Asukkaat avainasemassa hyvinvoivien alueiden rakentamisessa

Segregaation ehkäisemisen onnistumista ei mitata vain tilastoilla, vaan sillä, miten muutokset näkyvät ihmisten arjessa. Tärkeintä on tunnistaa, mitä vaikutuksia tavoitellaan: vahvistetaanko hyvinvointia, osallisuutta ja turvallisuutta vai ehkäistäänkö eriytymisen syntyä ennen kuin ongelmat kasautuvat. Tässä työssä asukkaat ovat avainasemassa. Heillä on sellaista tietoa oman alueensa vahvuuksista, haasteista ja mahdollisuuksista, jota tilastot eivät yksin tavoita. Siksi aidosti vaikuttavat ratkaisut syntyvät yhdessä asukkaiden kanssa. Vaikka kehitys näkyisi numeroissa nopeasti, kokemukset turvallisuudesta, yhteisöllisyydestä ja alueen vetovoimasta muuttuvat usein hitaammin. Lopulta kaupungin menestys rakentuu sen asukkaiden hyvinvoinnille. Siksi segregaation ehkäisyssä tärkeintä on vahvistaa ihmisten mahdollisuuksia hyvään arkeen sekä rakentaa elinvoimaisia ja yhteisöllisiä kaupunginosia pitkällä aikavälillä.

Ei siilosta toiseen vaan siilojen väliin

Tärkein Malmön vierailun herättämä ajatus liittyi poikkihallinnollisuuteen. Segregaatio ei ole vain asumisen, kaavoituksen, koulutuksen, työllisyyden, kotoutumisen, hyvinvoinnin tai turvallisuuden kysymys. Se on näitä kaikkia yhtä aikaa. Tämä haastaa myös perinteisen tavan organisoida kaupungin toimintaa. Sen sijaan, että kysymme, mille palvelulle jokin ongelma kuuluu, meidän pitäisi ehkä useammin kysyä, mitä meidän pitää tehdä yhdessä.

Samalla tarvitaan yhteistyötä kunnan ja valtion välillä. On tärkeää tunnistaa, milloin yksittäisen alueen haasteesta tulee koko kaupungin kysymys ja milloin kaupunkien kohtaamat ilmiöt puolestaan edellyttävät ratkaisuja kansallisella tasolla. Parhaimmillaan kansallinen segregaatio-ohjelma voikin rakentaa yhteistä suuntaa eri hallinnonalojen ja hallinnon tasojen välille.

Sukupolvessa voidaan saada aikaan ihme

Yhden vierailun pysäyttävimmän näkökulman tarjosi professori Tapio Salonen: vuodessa tai kahdessa ei saada aikaan suuria tuloksia, 10–15 vuodessa voidaan nähdä muutos, mutta yhden sukupolven aikana voidaan saada aikaan ihme. Suomi tulee alueellisen eriytymisen kehityksessä noin 10–15 vuotta Ruotsin jäljessä, ja Kuopiossa ilmiö näkyy vielä tätäkin lievempänä. Juuri siksi nyt on oikea aika panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Kasvavan kaupungin tulevaisuus rakentuu pitkäjänteisillä ratkaisuilla, jotka vahvistavat hyvinvointia, osallisuutta ja alueiden elinvoimaa jo ennen kuin eriytyminen alkaa näkyä voimakkaammin. Tärkein kysymys ei ehkä ole, mitä saamme aikaan seuraavien vuosien aikana, vaan millaisen Kuopion haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle.

Kirjoittajat: Elina Neuvonen, kaupungin työllisyyspalvelut ja Alexandra Liuha, perusopetuksen tukipalvelut