Tietoa luonnosta

Kuopion maisemaa hallitsevat laajat vesistöt ja metsäiset mäet, jotka paikoitellen kohoavat yli 300 metriä meren pinnan yläpuolelle. Korkeimmat mäet, kuten Kinahmi (314 m) ja Välimäki (314 m), löytyvät Nilsiän kvartsiittijaksolta. Maaningalla on paljon harjun lievealueita, minkä vuoksi se on pinnanmuodoiltaan muuta Kuopiota tasaisempi.

Kallioperä on muodostunut pääasiassa erilaisista gneisseistä. Kulutusta kestäviä kvartsiitteja on mäkialueilla. Syvärin länsipuolelta löytyvän kvartsiittiselänteen voi kallioperältään ja maisemiltaan rinnastaa Pohjois-Karjalan vaarajaksoihin.  Tältä alueelta löytyvät myös Kuopion korkeimmat mäet. Maaperän viljavuutta lisääviä ns. emäksisiä kivilajeja on erityisesti Nilsiästä Kuopionniemen eteläosiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Samalle vyöhykkeelle sijoittuvat myös Kuopion arvokkaimmat lehdot.

Yleisin maalaji on moreeni. Hienompia maa-aineksia, kuten hiesua ja savea, löytyy erityisesti Maaningan alueelta. Kuopioon sijoittuu osa Suomen pisimmäksi mainitusta harjujaksosta, joka ulottuu Joensuun seudulta Pohjanlahden rannikolle. Laajimmat harjukokonaisuudet sijaitsevat Maaningalla ja Riistavedellä. Myös Nilsiän keskustan halki kulkee harjujakso. Laajimmat suot löytyvät Nilsiän koillisosasta sekä Maaningan pohjois- ja länsiosista.

 

Jääkauden jälkiä 

Viimeisimmän, niin sanotun Veiksel-jääkauden aikana koko Suomi peittyi enimmillään kaksi – kolme kilometriä paksun mannerjäätikön alle.  Jääkausi alkoi noin jo noin 117 000 vuotta sitten ja päättyi Suomen kohdalla noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön sulettua. Laajimmillaan mannerjäätikkö oli 20 000-19 000 vuotta sitten, jolloin se ulottui etelässä Berliiniin saakka.

Kuopion seudulta jää poistui noin 11 500 vuotta sitten, minkä jälkeen sulamisvesistä syntyneet järvet ja meret alkoivat huuhdella mäkiemme rinteitä. Korkeimmillaan vesi oli ns. Yoldiameri-vaiheessa, jolloin ranta oli 140-150 metrin korkeudella. Yoldiameren rantaviiva löytyy vielä nykyisinkin korkeiden mäkien rinteistä.

Liikkuva jää kulutti kallioperää ja kuljetti mukanaan irrottamiaan aineksia. Jään liikkeistä kertovat muun muassa siirtolohkareet, jotka saattoivat kulkeutua jään mukana luode-kaakkosuunnassa hyvinkin kauas. Kallioperän kohoumat jää hioi virtaviivaisiksi silokallioiksi. Rikkonaisiin kohtiin se raivasi laaksoja, joita nyt täyttävät järvet, savipellot ja suokaistaleet. Jään kulkusuunta näkyy Kuopion seudulla hyvin, sillä muun muassa monet alueen järvistä ovat luode-kaakkosuuntaisia.

 

Suurimmaksi osaksi Kuopion alueelle sijoittuva Pohjois-Savon tai Kuopion lehtokeskus on koko Järvi-Suomen tärkein lehtokasvillisuuden esiintymisalue. Rehevyydeltään Kuopion lehdot ovat rinnastettavissa Etelä-Hämeeseen. Lehtokeskuksen ydinalueita ovat Kuopionniemi sekä Kinahmin alue, joilla on useita valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvokkaita lehtoja. Etelä-Suomesta poiketen suurin osa alueen lehdoista on kuusivaltaisia.

Kuopion lehdoissa viihtyvät myös monet vaateliaat, ravinteikasta kasvualustaa tarvitsevat kasvit.  Lehtoisuuden ilmentäjiä ovat muun muassa lehtokuusama, koiranheisi, näsiä, mustakonnanmarja ja lehto-orvokki. Kuopion seudulla ovat myös monen levinneisyydeltään eteläisen lajin pohjoisimmat kasvupaikat.  Eteläisiä lajeja ovat jänönsalaatti, lehtoleinikki, lehtoneidonvaippa ja lehtopähkämö. Mantereista, idästä levinnyttä lehtolajistoa edustavat myyränporras, korpisorsimo ja hajuheinä.

Karumpia männiköitä löytyy lähinnä mäkien ja harjujen laelta ja rinteistä sekä louhikkoisilta moreenimailta. Pitkään jatkuneen kaskeamisen jäljet näkyvät heleänvihreinä koivikoina ja harmaalepikoina. Lehdoissa tavataan myös metsälehmusmetsiköitä, jotka ovat jäänteitä viimeistä jääkautta seuranneelta lämpimämmältä jaksolta.

Eteläiset keidassuot ja pohjoiset aapasuot kohtaavat Kuopion seudulla. Tavallisimpia suotyyppejä ovat erilaiset korvet ja rämeet. Kuusivaltaisia korpia on syntynyt ravinteikkaampien kangasmetsien soistuessa. Karuilla alueilla tavataan mäntyvaltaisia rämeitä. Kasvillisuutensa suhteen arvokkaimpia ovat kalkkialueiden rehevät letot. Viljavimmat suot on yleensä otettu viljelykäyttöön.

Sienet ovat metsiemme eliöyhteisöjen olennainen osa. Monet sienet hajottavat puiden lehtiä, kantoja ja muuta elollista ainesta palauttaen samalla ravinteet takaisin luonnon kiertokulkuun. Monen metsän puun ja kasvin hyvinvointi riippuu lisäksi sienirihmaston muodostamasta sienijuuresta, jonka kautta ne saavat vettä ja ravinteita.  

Ihmisen kannalta kiinnostavimpia ovat syötäväksi kelpaavat ruokasienet. Monilla sienilajeilla on omat yhteistyökumppaninsa, joiden kanssa ne muodostavat sienijuuren. Niinpä karvarouskua ja kantarellia kannattaa etsiä koivikosta, kun taas herkkutatti, voitatti ja kangasrousku viihtyvät parhaiten männyn kumppaneina. Kuusikosta voisi etsiä vaikkapa haaparouskuja ja suppilovahveroita.  

Kuopiossa kasvaa myös monia harvinaisia ja vaateliaita sienilajeja. Niiden suhteen parhaita paikkoja ovat vanhat kalkkilouhokset ympäristöineen ja muut kalkkipitoiset lehdot. Alueen sieniharvinaisuuksiin kuuluvat muun muassa hytymaljakas, sammaljalkakuukunen, kaulusmaatähti, piikkiukonsieni, sinappihapero ja kääpiörisakas. 

Kasvillisuuden monipuolisuus luo edellytykset monipuoliselle eläimistölle. Lehtojen rehevyys houkuttelee alueelle lehtipuuvaltaisia ympäristöjä suosivia eteläisiä lajeja. Suurehkot ja melko yhtenäiset metsäalueet puolestaan tarjoavat rauhallisia elinympäristöjä pohjoisille erämaalajeille. Rakennettujen alueiden laajentuessa rauhallisuutta kaipaavat eläimet ovat joutuneet väistymään ja niiden tilalle on tullut kulttuuriympäristössä viihtyviä lajeja.  

Suomen 60 nisäkkäästä Kuopiossa voi tavata noin puolet. Hirvi on yleisin alueen suurnisäkkäistä ja saattaa joskus eksyä rakennetuille alueillekin. Siro metsäkauris on runsastunut suureksi osaksi talviruokinnan turvin. Myös seudun karhukanta on vahvistunut ja yksinäisiä susiakin vaeltelee alueella silloin tällöin. Hiljaisia ja huomaamattomia ilveksiä metsissä sen sijaan asustaa runsaasti. Helpoimmin nähtäviä nisäkkäitä ovat pihoilla ja puistoissa viihtyvät siilit, oravat, rusakot ja metsäjänikset.  

Tiukasti suojeltu liito-orava on aikoinaan viihtynyt hyvin Kuopion runsaasti lehtipuita sisältäneissä metsissä. Tehokkaan metsätalouden ja rakentamisen seurauksena liito-oravan elinmahdollisuudet ovat heikentyneet ja määrä suuresti vähentynyt. Kannan pienenemisestä huolimatta liito-oravia elelee vielä nykyäänkin Kuopion seudulla. Parhaiten laji viihtyy vanhoissa kuusisekametsissä, joissa on ravintoa tarjoavia lehtipuita ja pesimiseen sopivia kolopuita. Viime aikoina on todettu, että liito-orava menestyy myös asutuksen liepeillä käyttäen pieniä viheraluekaistoja ja puustoisia pihoja elinpiirinsä osana. Paras merkki hämärissä liitelevän eläimen elinpiiristä ovat keväällä puiden tyveltä löytyvät kirkkaankeltaiset ulostepapanat.  

Parhaiten Kuopion eläimistöstä tunnetaan linnut. Lintuharrastaja voi Pohjois-Savossa nähdä noin 300 lajia, joista osa on läpimuuttajia tai harvinaisia satunnaisvieraita. Säännöllisesti alueella pesii noin 190 lintulajia. Lehtomaisten metsien runsaus on tuonut Kuopion seudun pesimälinnustoon runsaasti vaateliaita eteläisiä lintulajeja. Levinneisyydeltään eteläisiä ovat muun muassa lehtopöllö, mustapääkerttu, kultarinta, nokkavarpunen ja tikli.  

Myös lintujärvien vaateliaat vesilinnut heinätavi, punasotka, lapasorsa ja mustakurkku-uikku edustavat etelän lintuja. Pohjoisen linnuston merkittävimpiä edustajia ovat valkoviklo, liro, kuukkeli, pohjantikka, järripeippo, urpiainen ja isolepinkäinen. Idästä ja kaakosta Kuopioon ovat levinneet esimerkiksi punavarpunen, satakieli, sirittäjä, pikkuvarpunen ja kuhankeittäjä.  

Kuopion, kuten muidenkin alueiden, pesimälinnusto muuttuu jatkuvasti. Rauhallisia, yhtenäisiä pesimäalueita kaipaavat erämaalajit ovat vähentyneet tai hävinneet asutuksen levitessä ja metsäalueiden pirstoutuessa. Esimerkiksi muuttohaukka ja maakotka eivät vuosikymmeniin ole löytäneet sopivaa pesäpaikkaa koko Pohjois-Savosta. Osa linnuista on hyötynyt rakentamisesta käyttämällä hyväkseen asutuksen lähellä olevia ravintolähteitä tai pesimällä pöntöissä ja rakennuksissa. Hyötyjiin lukeutuu muun muassa harmaalokki, joka on levittäytynyt rannikolta sisämaahan pelloille, kaatopaikoille ja taajamien toreille.  

Linnuista kiinnostuneille Kuopiosta löytyy useita hyviä retkikohteita.  Arvokkaita lintuvesiä on erityisesti Maaningalla. Patajärvi, Patalahti ja Lapinjärvi kuuluvat linnustonsa vuoksi Natura 2000-verkostoon. Myös Riistaveden Keskimmäinen on Natura-verkostoon kuuluva lintujärvi. Lintujärvillä pesii useita Pohjois-Savossa harvinaisia ja uhanalaisia lintuja, minkä lisäksi niillä on suuri merkitys muuton aikaisina levähdys- ja ruokailupaikkoina.  Harvinaisia vanhojen metsien lintuja voi löytää esimerkiksi Puijon, Kolmisoppi–Neulamäen ja Pisan alueilta.